Ilmastonmuutoksen huomattavimmat paineet kohdistuvat eri tavoin eri kalalajeihin. Lämpötilan ohella muutokset sateen jakautumisessa, jääpeitteessä, vesien rehevyystasossa ja meren suolapitoisuudessa sekä pohjanläheisessä happipitoisuudessa vaikuttavat kaikki kalakantojen lisääntymisen kautta niiden runsauteen ja esiintymiseen. Yleistettynä lämpimän veden lajit hyötyvät ja kylmän veden lajien tuotantoedellytykset heikkenevät.

Suurimpia muutoksia tapahtuu kalojen käyttäytymisessä, levinneisyydessä, runsaudessa ja kasvussa, mikä heijastuu ajan myötä myös saaliisiin. Tutkimuksissa on todettu, että lämpiminä kesinä useimmat kalat muun muassa kasvavat paremmin kuin viileinä kesinä.

Lämpötilan nousu pidentänee kalojen kasvukautta. Tästä hyötyvät erityisesti kevät- ja kesäkutuiset lajit kuten ahven, kuha, särki, pasuri, lahna, ja suutari. Vesien lämpeneminen haittaa eniten kylmää vettä suosivia lajeja kuten siikaa, nieriää, lohta, taimenta, madetta ja harjusta. Lämpötilan nousu voi lisätä myös kalojen stressiä, haitata lisääntymistä ja vaikuttaa kalojen poikasvaiheeseen.

Itämeren suolapitoisuus voi muuttua, valumavedet tuovat mereen ravinteita

Sateiden, tulvien ja valumavesien lisääntyminen sekä muuttuva ajoitus luovat haasteita vaelluskalojen nousulle etenkin jokien latvaosiin. Siksi rakennettujen jokien nousuesteiden poistoa ja korvaavien kalaväylien rakentamista tulisi edistää etenkin uhanalaisten vaelluskalojen kantojen turvaamiseksi.  Muutokset sateissa ovat jo lisänneet, ja niiden on ennustettu edelleen lisäävän, valumien kautta rehevöitymistä. Olosuhteet muodostuvat paremmiksi reheviä vesiä suosiville lajeille kuten särkikaloille. Syys- ja talvikutuisten lajien lisääntymiselle rehevöityminen yhdessä meren korkeampien talvilämpötilojen ja jääpeitteen vähenemisen kanssa aiheuttaa haasteita.

Jos lisääntyneet sateet ja valumavedet vähentävät Itämeren suolapitoisuutta nykyisestä, tämä heikentää monen mereisen lajin lisääntymismahdollisuuksia. Vaikutukset ovat jo näkyneet rannikon kampelakannoissa ja turskan vähyydessä sekä sen keskeisen ravintolajin, kilohailin, runsaudessa. Perämerellä makeaa vettä vaativa muikku taas voi hyötyä. Toisaalta on mahdollista, että isot myrskyt tuovat enemmän suolapulsseja Itämereen kuten tapahtui talvella 2014–2015. Silakan kannan- ja kasvunvaihteluihin suolapitoisuudella on ollut keskeinen merkitys.

Muuttuvan ilmaston myötä vieraslajit kuten hopearuutana ja mustatäplätokko levittäytyvät ja runsastuvat erityisesti merialueilla. Osa vieraslajeista uhkaa alkuperäisiä lajejamme, mutta osa niistä saattaa olla uutta ravintoa nykyisille lajeillemme. Muuttuva ilmasto voi myös edistää tauteja ja loisia.

Kaikki eivät ehdi sopeutua – muutokset kalakannoissa näkyvät myös saaliissa

Uudenlaisiin elinympäristöihin parhaiten sopeutuvia niin sanottuja jokapaikan kaloja ovat ahven, hauki ja särki. Kuhalle lämpeneminen ja rehevöityminen tarkoittavat yhä ihanteellisempia olosuhteita, kunhan veden happipitoisuus pysyy hyvänä ympäri vuoden. Sen sijaan esimerkiksi Etelä-Suomen siikakantojen ahdinko saattaa lisääntyä entisestään.

Muutokset kalalajeissa vaikuttavat kalansaaliin koostumukseen ja siten saaliin arvoon. Jääpeitteisen kauden lyheneminen haittaa perinteistä talvikalastusta ja myös pilkintäkausi lyhenee. Lisääntyvät myrskyt vähentävät kalastuspäivien määrää sekä likaavat ja rikkovat pyydyksiä. Jäättöminä tai vähäjäisinä ja lämpiminä talvina kalojen käyttäytyminen muuttuu, minkä vuoksi niitä on usein vaikeampi pyytää. Tällöin myös hylkeet vaikuttavat rannikkokalastukseen lähes ympäri vuoden.

Luke tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaloihin ja seuraa kalankantojen tilaa

Luonnonvarakeskus on selvittänyt hankkeissaan muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaloihin ja kalojen lisääntymisalueita sekä näihin liittyviä tuotantoedellytyksiä muun muassa mittaamalla ja mallintamalla saaristoalueen lämpötiloja ja poikasalueita.

Luke seuraa taloudellisesti merkittävimpien merialueen kalakantojen tilaa. Luke seuraa saaliita ja osallistuu kalakanta-arvioiden ja suositusten koostamiseen Kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) niistä kalakannoista, joita kalastetaan useasta rannikkomaasta käsin (silakka, lohi, kilohaili, turska). Rannikon kalastajien saaliiksi saamista kuhista, ahvenista ja siioista kerätään näytteitä, joiden perusteella yhdessä saalistietojen kanssa tuotetaan tietoa kalakantojen kehityksestä ja tilasta.