M74-nimellä kutsutaan Itämeressä syönnösvaelluksensa tehneitä lohia vaivaavaa lisääntymishäiriötä. M74 ilmenee vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten oireina ja kuolemisena. Ruskuaispussipoikasten kuolleisuutta aiheuttaa mädin tiamiinin eli B1-vitamiinin puutos.

Luonnonvarakeskuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että tiamiinin puutos syntyy, kun lohi syö runsaasti rasvaista kalaravintoa. Tällöin ravinnon tiamiinipitoisuus on liian pieni energian ja tyydyttymättömien rasvahappojen määrään nähden.

Syynä runsas, rasvainen kilohailiravinto

Nuorten kilohailien ylenpalttinen määrä lohen ravinnossa lisää M74-oireyhtymän esiintymistä ja voimakkuutta ja heikentää Itämeren lohen lisääntymistä. Kilohailit ja silakat ovat lohien pääravintoa Itämeressä. Rasvaisimpia ovat nuoret yksilöt. Niissä on myös vähiten tiamiinia. Kilohailit ovat lähes kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat. Silloin kun meressä on paljon nuorta kilohailia, lohi saa eniten rasvaista, energiapitoista ravintoa. Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi sen tiamiinin tarve on. Silloin, kun ravinnossa on paljon kilohailia, ja erityisesti silloin, kun siinä on paljon nuorta kilohailia, lohen tiamiinin saanti on tarpeeseen nähden pienimmillään.

Runsas tyydyttymättömien rasvahappojen ja vähäinen tiamiinin määrä lisäävät molemmat alttiutta rasvojen hapettumisreaktioille, joissa tiamiinia kuluu. Tiamiinin varastot vähenevät siten liikaa lohen pitkän kutuvaelluksen ja kutua edeltävän paaston aikana. Mätiin siirtyy emosta liian vähän tiamiinia, jotta se riittäisi jälkeläisille ruskuais­pussi­­­poikas­­vaiheen loppuun asti eli siihen asti, kun poikaset alkavat ottaa itse ulkopuolista ravintoa.

M74:n voimakas esiintyminen on yhteydessä turskan vähyyteen ja kilohailin runsaisiin nuoriin vuosiluokkiin. Kilohaili on turskan pääravintoa, ja kilohailikanta runsastuu turskan kantojen taantuessa. Oireyhtymän laantuminen on puolestaan seurausta turskakantojen vahvistumisesta ja kilohailikannan tasaantumisesta. M74-oireyhtymän esiintymistä voidaan ehkäistä pitämällä turskakannat vakaina ja vahvoina ja kilohailikanta kohtuullisena.

Luonnonlohikantojen elpyminen M74-oireyhtymästä 1990-luvulla edellytti mittavia taloudellisia panostuksia

Pahimmillaan M74-oireyhtymä oli 1990-luvun alku- ja keskivaiheilla. Oireyhtymä vaaransi tuolloin 1980-luvun liikakalastuksen vuoksi heikentyneet Itämeren luonnon­lohikannat, joita Suomen puolella Pohjanlahtea on jäljellä Tornionjoessa ja Simojoessa. Lohikannat saatiin säi­lymään ja elpymään tiukentamalla rannikkokalastuksen rajoituksia ja lisäämällä vuosittaisia istutuksia jopa moninkertaisiksi. Vähien luonnonlohikantojen palauttaminen ja vahinkojen kompensoiminen vaati suuret taloudelliset panostukset. Pelkästään istutuspoikasten hinnaksi tulee nykyrahassa yli 10 miljoonaa euroa.

2000-luvulla M74-kuolleisuus pysyi alle 30 prosentin. Vuosina 2003‒2005 ja 2011 M74-kuolleisuutta oli vain nimeksi ja vuosina 2012‒2015 ei lainkaan turskan runsastuttua jonkin verran 2010 vaihteessa muutamaksi vuodeksi. Syksyllä 2015 mädin tiamiinipitoisuudet pienenivät selvästi edellisiin vuosiin verrattuna, kun vuonna 2014 oli syntynyt poikkeuksellisen vahva kilohailin vuosiluokka. Niinpä M74 tappoi ruskuaispussipoikasia jälleen keväällä 2016 ja paheni vuonna 2017. Vuonna 2017 kudulle nousseiden lohien mädin tiamiinipitoisuuksista voidaan päätellä, että M74-kuolleisuus jatkuu keväällä 2018.

Luonnonvarakeskus ennustaa ja seuraa M74:n esiintymistä

Oireyhtymän ennustaminen ja vuosittainen seuranta ovat tärkeitä, koska M74-oireyhtymä voi voimistua äkillisesti. Luke pyytää vuosittain Simojokeen kudulle pyrkiviä lohia, joiden hedelmöittämättömän mädin tiamiinipitoisuus määritetään M74:n ennustamiseksi ja ruskuaispussipoikasten kuolleisuuden todentamiseksi M74-kuolleisuudeksi. Kontrollimäti haudotaan poikasiksi Keminmaan kalanviljelylaitoksessa. Tilanteen mukaan myös Tornionjokeen, Iijokeen ja Kymijokeen nousevia lohia otetaan seurantaan. Myös Ruotsin puoleisiin Pohjanlahden jokiin nousevista lohista otetaan mätiä Suomessa tehtäviin tiamiinimäärityksiin M74-voimakkuuden ennakoimiseksi.

Tietoa M74:n vuosittaisesta voimakkuudesta tarvitaan luonnonlohikantojen tilan arvioinnissa, lohen kalastuksen suunnittelussa ja säätelyssä sekä vesiviljelyssä emokalaparvien perustamista ja istukkaiden tuottamista varten.

Luken vastuulla on turvata luonnonvaraisten lohikantojen säilyminen mm. pitämällä yllä emokalastoja ja tuottamalla mätiä velvoitteiden poikasistutuksia varten ja poikasia luonnonkantoja vahvistaviin istutuksiin tai kotiutusistutuksiin. M74:n voimistuessa mätiä/ruskuaispussipoikasia pitää hoitaa tiamiinilla poikastappioiden välttämiseksi emokalastoja uusittaessa sekä tuotettaessa poikasia jatkokasvatukseen istutuksia varten.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston lohi- ja meritaimentyöryhmä (ICES WGBAST) tarvitsee vuosittain ennusteen ja tiedon M74:n voimakkuudesta lohikantojen tilan arvioinnissa ja sen pohjalta tehtävässä suosituksessa lohen kalastuskiintiöksi. Työryhmä on käyttänyt Suomen M74-seurantatietoja mallintaessaan M74:n vaikutusta Pohjanlahden kaikkien eri jokien lohikannoissa. M74-tietoa voitaneen käyttää taannehtivasti kuvaamaan Itämeren pelagisten kalakantojen runsaussuhteita.

M74-oireyhtymän voimakkuus Perämeren jokien lohissa lisääntymiskausina 1985/1986–2017/2018 (kutuvuosi/kuoriutumisvuosi). Graafi: Pekka J. Vuorinen.

Kuvan selitykset:
Tiamiini
= mädin vapaan tiamiinin (B1-vitamiini) pitoisuus (nmol/g) mediaanina
M74(100%)-emot = niiden naaraiden osuus (%), joiden mädin vapaan tiamiinin pitoisuus < 0,2 nmol/g tai kaikki jälkeläiset ovat kuolleet ruskuaispussivaiheessa.
M74-emot = niiden naaraiden osuus (%), joiden mädin vapaan tiamiinin pitoisuus ≤ 1,0 nmol/g tai ruskuaispussipoikasissa on todettu M74-oireita ja osittaista kuolleisuutta.
RPP-kuolleisuus = kaikkien naaraiden ruskuaispussipoikasten keskimääräinen kuolleisuus (%); pystyjana kuvaa keskiarvon keskivirhettä (SE).
Aika-akselilla on suluissa M74-seurannassa olleiden naaraiden eli mätierien (jälkeläisryhmien) lukumäärä kunakin lisääntymiskautena.

Simojoen lohista on emokohtaiset haudontatulokset lisääntymiskausilta 1985/1986–2016/2017, Tornionjoen lohista 1993/1994, 1997/1998–2003/2004, 2005/2006–2009/2010, 2011/2012–2012/2013 ja 2017/-, Iijoen lohista 2008/2009 ja 2016/2017 ja Kemijoen lohista 2005/2006–2010/2011. Emojen hedelmöittämättömästä mädistä on mitattu tiamiinin pitoisuus syksyn 1994 emoista alkaen.

Lohen vastakuoriutuneet poikaset eli ruskuaispussipoikaset kehittyvät luonnossa jokisoraikossa uiviksi poikasiksi (kuvassa koehaudonta-asetilla) ja saavat ravintonsa ruskuaisesta. Kuva: Pekka Vuorinen
Lohen vastakuoriutuneet poikaset eli ruskuaispussipoikaset ovat kuoriutuessaan noin 23 mm:n pituisia. Ne kuoriutuvat toukokuun alun tienoilla, kun jokivesi lämpiää 5–6 asteeseen ja kehittyvät ja kasvavat luonnossa jokisoraikossa muutaman viikon ajan emolta saadun ruskuaisen varassa. Jos mädissä on liian vähän tiamiinia (vapaan tiamiinin pitoisuus < 0,2 nmol/g), poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheen aikana ennen kuin alkavat uida vapaasti ja syödä. Kuvassa on lohen normaaleja vastakuoriutuneita ruskuaispussipoikasia koehaudonnassa. Kuva: Pekka J. Vuorinen.
Kuva: Erkki Jokikokko
Lohet lähtevät kutuvaellukselle eteläiseltä Itämereltä aikaisin keväällä ja saapuvat Perämeren jokiin kesällä. Ne lopettavat syömisen jo Selkämerelle tullessaan tai viimeistään Merenkurkun tienoilla ja jatkavat paastoa syys-lokakuussa tapahtuvaan kutuun asti. Kuva: Erkki Jokikokko.

Yläreunan kuva: Pekka Vuorinen.