Veden lämpötilan noustessa kalojen kasvukausi pitenee. Lähtökohtaisesti keskilämpötilojen nousu parantaa Suomen tärkeimmän tuotantolajin, kirjolohen, kasvunopeutta, mikä lisää tuotannon tehokkuutta ja kannattavuutta. Toisaalta, kun lämpötila nousee hellelukemiin, veden happipitoisuus usein vähenee, mutta kalojen hapenkulutus kasvaa.

Myös monet loiset ja taudinaiheuttajat menestyvät paremmin lämpimässä vedessä. Siten liian korkeaksi nouseva veden lämpötila heikentää kalojen kasvua ja saattaa aiheuttaa terveysongelmia. Koska esimerkiksi poikastuotantolaitokset sijaitsevat usein vesimassaltaan pienillä sisävesialueilla, lämpenemisestä saattaa aiheutua haittaa erityisesti poikastuotannolle.

Sään ääri-ilmiöt voivat lisätä tuotannollisia riskejä kalankasvatuksessa. Esimerkiksi lisääntyvät myrskyt vaikeuttavat käytännön työtä avoimilla kasvatuslaitoksilla ja vaikuttavat ruokintamenetelmien ja tuotantovälineiden valintaan.

Jos kiintojäätä ei enää muodostu Itämeren lämpenemisen vuoksi, voidaan tuotantolaitteita ja jopa kaloja säilyttää merellä talven yli. Nykyisin kalankasvatuksen haasteena on tuoda kasvatusaltaat ja niissä olevat kalat saariston suojaan liikkuvilta jäiltä ja veden alijäähtymiseltä. Mikäli meri lämpenisi niin paljon, että se olisi avoin koko talven ja esimerkiksi alijäähtymistä ei tapahtuisi, sillä olisi merkittävä positiivinen vaikutus kalankasvatuksen tuotannon järjestämiseen merialueilla.

Vesien voimakas lämpeneminen heikentäisi kylmän veden kasvatuslajien kuten nieriän ja mahdollisesti siian kasvatusta, mutta saattaisi parantaa esimerkiksi kuhan tai muiden ahvenlajien kasvatusta. Vaikutukset riippuvat siitä, missä päin Suomea ollaan ja miten voimakasta lämpeneminen on.

Tuotantopaikkojen suunnittelu tärkeää

Luke arvioi kalankasvatuksen tehokkuutta ja siihen liittyvää tuotantokierron suunnittelua eri vesialueilla. Toistaiseksi kirjolohen kasvuedellytykset ovat parhaimmat Etelä-Suomessa vesialueilla, joissa veden virtaamat ja syvyys puskuroivat kesähelteiden vaikutusta kasvatukseen. Jatkossa kirjolohen optimikasvatuspaikat siirtyvät avoimille merialueille ja pohjoisten alueiden kasvatuspaikoissa tuotanto tehostuu.

Luke osallistuu myös kalankasvatuspaikkojen valintaan osana merialueen suunnittelua Suomessa.

Luke tutkii eri kasvatuslajeja ja kehittää kalankasvatustekniikkaa

Luke arvioi kirjolohen lisäksi eri kasvatuslajien, kuten siian ja kuhan, menestymismahdollisuuksia muuttuvassa ilmastossa. Näin pitkän ajan kehittämistoimet voidaan kohdistaa lajeihin, joilla on tulevaisuudessa parhaat menestymismahdollisuudet.

Luke arvioi minkälaisia kasvatuslaitteita ja kasvatusmenetelmiä tulisi hyödyntää tuotantoympäristön muuttuessa. Erityisesti merialueella kasvatuslaitteiden tulisi kestää ääriolosuhteet kasvatuskaudella. Lisäksi arvioidaan parhaita mahdollisia ruokintamenetelmiä sekä niiden sopivuutta eri kasvatuslajeille.

Luke kehittää tuotantoprosesseja ja -materiaalia

Luke arvioi kalankasvatuksen tuotantokiertoa kokonaisuutena siten, että tuotanto onnistuu Suomen olosuhteissa ja on tehokas mätimunasta lautaselle. Lukessa arvioidaan muun muassa, miten kiertovesikasvatusta ja merialueen kasvatusta voidaan yhdistää ja minkälaiset ratkaisut ovat tarpeen kalojen ympärivuotisen saatavuuden turvaamiseksi.

Luken ylläpitämillä valintajalostusohjelmilla kalamateriaali pyritään sopeuttamaan vallitseviin ympäristöolosuhteisiin ja parannetaan samalla kalaelinkeinon kansainvälistä kilpailukykyä. Ilmastonmuutos on hyvin hidasta, ja valintaohjelmien valinta on voimakasta verrattuna luonnonvalintaan. Luke selvittää, miten tehokkaasti nykyinen kirjolohen valintaohjelma tuottaa ilmastonmuutokseen sopeutunutta kalamateriaalia, sekä tarjoaa globaalisti valintajalostuksen ratkaisuja parantamaan kalankasvatuksen menestystä muuttuvassa ympäristössä.