Maapallon pinta-alasta suuri osa on avomerta, jota ei toistaiseksi ole hyödynnetty elintarviketuotantoon. Ruoan tuotantoon käytettävissä oleva pinta-ala sekä maalla että suojaisilla meri- ja vesialueilla vähenee. Tämän vuoksi esimerkiksi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on todennut avomerikalankasvatuksen ainoaksi vaihtoehdoksi tuottaa jatkossa ruokaa maailman kasvavalle ja vaurastuvalle väestölle.

Viime vuosina kalankasvatus on kasvanut vuosittain noin 2 miljardia kiloa, ja FAO on ennustanut tuotannon kasvavan 40 miljardia kiloa 2030 mennessä. Noin 60 prosenttia kasvusta oletetaan tapahtuvan avomerellä, 39 prosenttia nykyisen kaltaisissa tuotantopaikoissa ja 1 prosenttia kiertovedessä. Avomerikasvatus on lisääntynyt maailmalla huomattavasti, mutta sen keskeisiä haasteita ovat tekniset ja turvalliset tuotantomenetelmät ja kilpailukyky nykyisten tuotantotapojen- ja paikkojen kanssa.

Kalantuotantoa avomerelle ohjaavat myös muut yhteiskunnan toiminnot kuten vapaa-ajan käyttö ja vesiliikenne. Suomessa on laadittu Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma, jonka mukaan kalantuotannon kasvualueet sijaitsevat pääosin avomerialueella.

Sijainninohjaussuunnitelmassa ja muissa tutkimushankkeissa on paitsi tunnistettu sopivia tuotantoalueita myös arvioitu, kuinka suuria tuotantomääriä alueet kestävät, kun huomioon otetaan vesialueiden ekologia ja muu käyttö. Avomerelle on mahdollista sijoittaa suuria tuotantoyksiköitä niin, että ympäristö kestää kuormituksen. Ympäristön kannalta sopivimpia vesialueita ovat syvät ja avoimet vesialueet, missä vesi virtaa ja vaihtuu hyvin. Ympäristövaikutusten tunnistaminen mahdollistaa tuotantomäärien kasvattamisen; toistaiseksi ympäristöluvissa myönnetyt tuotantomäärät ovat olleet varovaisuusperiaatteeseen vedoten verrattain pieniä, koska ympäristövaikutuksia ei ole tunnettu.

Suomessa on vielä vähän kokemusta avomerikasvatuksesta

Suomessa merikasvatuslaitokset ovat sijainneet toistaiseksi välisaaristossa tai avomeren reunoilla, mutta osittain suojaisilla alueilla. Täysin avomerellä sijaitsevaa kalankasvatusta ollaan Suomessa vasta suunnittelemassa. Ensimmäinen uusi tuotantolupa merelle monen vuoden tauon jälkeen myönnettiin vuonna 2014 Selkämeren eteläosaan, sillä perusteella, että tuotantopaikka sijaitsi avoimella merialueella hyvissä virtausolosuhteissa. Ensisijaisesti avoimilta merialueilta pyritään löytämään kasvatuspaikkoja, jotka ovat edes osittain suojassa pahimmilta myrskyiltä. Yrittäjät ovat olleet kuitenkin kiinnostuneita kalankasvatuksesta myös täysin avoimilla merialueilla, kunhan sinne löydetään aluksi soveltuvat kustannustehokkaat tuotantotavat ja logistiset ratkaisut.

Aluksi löydettävä ratkaisut avomeren haasteisiin

Avomerikalankasvatuksen haasteena ovat erittäin vaikeat tuotanto-olosuhteet. Maailmalla, ja jopa Suomessa, avomerialueilla voi esiintyä hyvinkin 10 metriä korkeita aaltoja. Kasvatuslaitteiden tulee kestää pahimmatkin olosuhteet, lisäksi veneiden ja muiden rakenteiden tulee olla turvallisia. Myös kalojen hyvinvointi tulee ottaa huomioon. Huoltoetäisyyden kasvaessa logistiikka on kalliimpaa ja siksi muun muassa tarvitaan erilaisia ruokintatekniikoita, jotka edellyttävät uudenlaisia tiedonsiirtoratkaisuja.

Suomessa erityishaasteina ovat talvi ja jää; käytännössä mitään tuotantolaitteistoa ei voi jättää pintaan sellaisille kasvatuspaikalle, jossa jäämassat liikkuvat, vaan ne on tuotava saariston suojaan syksyllä. Näin jäämassat eivät irrota ja hajota kasvatuslaitteistoja. Itämeren aallokko on myös terävämpää kuin valtamerien maininki, mikä rasittaa kasvatuslaitteistoa eri tavalla. Suomeen tulisi kehittää kasvatusratkaisuja, jotka olisivat kestäviä mutta myös nopeasti liikuteltavia.

Luke tutkii, missä ja miten kalaa voidaan kasvattaa avomerellä

Luke selvittää, missä ja miten kalaa voidaan kasvattaa avomerellä Suomessa. Tutkimuksessa keskitytään muun muassa teknisiin ratkaisuihin, joiden avulla kasvatus on mahdollista Suomen olosuhteissa. Tärkeä osa työtä on selvittää tuotannon taloudelliset edellytykset. Koska investoinnit ovat hyvin suuria, on myös tuotantolupien oltava isoja, jotta toiminta on taloudellisesti kannattavaa. Tutkimusta tehdään tiiviissä yhteistyössä ympäristötutkimuksen ja -viranomaisten kanssa, jotta voidaan arvioida, kuinka suuria laitoksia merelle ja sisävesillekin voidaan sijoittaa. Päätavoitteena on vähentää ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta.

Tietoa hyödyntävät muun muassa elinkeinonharjoittajat, kalataloushallinto, ympäristöviranomaiset, kaavoitus sekä muut tutkimuslaitokset. Toimintaratkaisuista vaihdetaan aktiivisesti tietoa muiden maiden tutkijoiden ja yrittäjien kanssa kansainvälisissä hankkeissa.

Yläreunan kuva: Markus Kankainen/ Luke

Katso myös