Luke tekee lakisääteistä geenivaratyötä sekä geenivaroihin liittyvää tutkimusta. Lakisääteinen geenivaratyö ylläpitää alkutuotannossa hyödynnettävien eliölajien geneettistä monimuotoisuutta ja tuottaa tutkimuksen käyttöön sekä jatkojalostukseen arvokasta materiaalia.

Alkutuotannon geenivarat ovat maa-, metsä-, puutarha- ja kalataloudessa hyödynnettävien lajien, kuten ohran, koivun, naudan ja siian geenit, geeniyhdistelmät ja erilaiset geenimuodot, joilla on nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa taloudellista, ympäristöllistä, tieteellistä, kulttuurista tai sosiaalista arvoa. Geenivarojen arvo vaihtelee ympäristö- ja tuotanto-olosuhteiden mukaan. Tämän  vuoksi on oleellista ylläpitää geenivarojen rikkaus tulevaisuuden muuttuvia olosuhteita varten.

Käytännössä Luke huolehtii osaltaan geenivarojen säilyttämiseen ja suojeluun sekä kestävän käytön edistämiseen liittyvistä tehtävistä. Työtä ohjaa maa- ja metsätalousministeriön asettama Geenivaraneuvottelukunta. Työn sisältö on määritelty kansallisissa kasvi- ja eläingeenivaraohjelmissa. Lisäksi vuonna 2017 valmistuu kalageenivaraohjelma ja kansalliset kasvi- ja eläingeenivaraohjelmat päivitetään. Eri ohjelmista rakentuu maamme alkutuotantoalojen yhteinen kansallinen geenivaraohjelma.

Geenivarat talteen ja kestävään käyttöön

Geenivarojen säilyttämisen ja kestävän käytön edistämisen toteutustavat  vaihtelevat alkutuotantoaloittain.

Peltokasvien säilyttäminen tapahtuu varastoimalla siementä. Keskeisessä roolissa on Pohjoismainen Geenivarakeskus NordGen. Varmuuskopiot talletetaan Huippuvuorille turvallisen ikiroudan olosuhteisiin rakennettuun siemenvarastoon.

Puutarhakasveja puolestaan säilytetään kasvullisina kenttäkokoelmina, mutta myös koeputki- ja laboratorioviljelminä sekä solukoina nestetyppitankissa. Kentällä olevat geenivarakokoelmat sijaitsevat pääsääntöisesti Luken eri toimipaikoissa. Varmuuskokoelmien verkostoa rakennetaan vapaaehtoisten säilyttäjien kanssa.

Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto
Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto

Kotieläinten geenivarojen säilyttäminen perustuu sekä eläinrotujen kasvattamiseen organisoidusti yhteistyökumppanien tiloissa että alkioiden ja uroseläinten sperman pakastukseen nestetyppeen.

Tuotantoeläinten ohella kotimaiset koirarodut kuuluvat Kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan. Alkuperäisten kotieläinrotujen – kuten muidenkin maatalouden geenivarojen – suojelussa myös kansalaisjärjestöillä on roolinsa.

Metsäpuiden geenivarojen suojelun erityispiirteenä on, että pääpaino ei ole yksittäisten genotyyppien säilyttämisessä, vaan geneettisen monimuotoisuuden ja sitä ylläpitävien prosessien suojelussa. Tämä tapahtuu alkuperäisellä kasvupaikalla geenireservimetsissä sekä elävien puiden kokoelmissa alkuperäisen kasvupaikan ulkopuolella. Metsäpuiden geenivaratyössä keskeinen yhteistyökumppani on Metsähallitus, mutta myös yksityissektorilla on roolinsa.

Kalageenivarojen säilyttäminen tapahtuu yleensä luonnonvaraisessa ympäristössä. Taloudellisesti arvokkaiden uhanalaisten lajien, kuten lohen, järvilohen, taimenten, nieriän, siikojen ja harjuksen geenivaroja säilytetään Luken emokalastoissa ja maitipankissa. Kalojen mätiä ja istutuspoikasia käytetään kalakantojen elvyttämiseksi ja kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Kotimaisten lajien lisäksi eräitä maahamme tuotuja vieraslajeja säilytetään kalantuotannon ja valintajalostuksen tarpeisiin. Osaa näistä hyödynnetään myös kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi, muun muassa kirjolohi, ja peledsiika.

Kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä

Valtioilla on vastuu omien geenivarojensa säilyttämisestä, mutta kaikki maa-, metsä- ja kalatalouden geenivaratyö on sidoksissa myös kansainvälisten sitoumusten ohjaamaan toimintaan. Myös Suomen kansalliset geenivaraohjelmat toimivat aktiivisesti kansainvälisissä asiantuntijaverkostoissa.

 Yläreunan kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto

Katso myös