Artikkelit Maatalous, Ympäristö

Teholanta-hankkeessa siipikarjan lannan ravinteiden kierrättämiseen etsitään ratkaisuja, joita voidaan soveltaa tiloilla suoraan. Samalla vesiensuojelu tehostuu.

”Teholanta syntyi tuottajien aloitteesta. Kiinnostusta siipikarjanlannan tehokkaaseen käsittelyyn löytyy, ja tuottajat toivoisivat lannan arvostuksen lisääntyvän”, projektipäällikkö Reetta Palva Työtehoseurasta sanoo.

”Tavoite on luoda monistettavat ja tiloilla suoraan käyttöönotettavat esimerkkiratkaisut arvokkaiden ravinteiden kierrättämiseen.”

Teholanta-hankkeessa mukana on koko siipikarjaelinkeino. (Kuva: Yrjö Tuunanen / Luken arkisto)
Teholanta-hankkeessa mukana on koko siipikarjaelinkeino. (Kuva: Yrjö Tuunanen / Luken arkisto)

Teholanta tarkastelee sekä lannan käsittelyn ekologista että taloudellista kokonaiskestävyyttä.

Testattavina ovat muun muassa lannan poltto, terminen kaasutus ja biokaasutus sekä näistä syntyvien lopputuotteiden hyödyntäminen lannoitteina.

”Olemme jo havainneet, että munituskanojen lannasta syntyy biokaasua enemmän tuorepainoa kohti kuin muusta siipikarjan lannasta. Jatkossa demonstroimme eri lantojen biokaasutusta todellisten tilojen olosuhteissa”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Sari Luostarinen kertoo.

”Sopivassa muodossa broilerinlanta on erinomainen ravinnelisä sopimustuottajiemme pelloilla. Toisaalta tällä hetkellä siipikarjanlantaan sisältyvä fosfori on ongelma, jonka talteenottoa kannattaa ehdottomasti selvittää. Alan kehittymisestä on hyötyä kaikille”, HKScanin hankintapäällikkö Jarmo Seikola perustelee yrityksen mukanaoloa.

Teholanta on Työtehoseuran, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Siipikarjaliiton ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteisponnistus.

Tukea työhön toimijat saavat Maaseutuohjelman vesiensuojelun ja ravinteiden kierrätyksen erillisrahoituksesta. Mukaan ovat lähteneet myös Atria Suomi, HKScan, MTK, Maa- ja vesitekniikan tuki ry sekä Siipikarjasäätiö.

 

Teksti: Anna Toppari, Luke

Sivun yläreunan kuva: Yrjö Tuunanen / Luken arkisto

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 3.10.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös