Artikkelit Riista, Yleinen

Metsästyksen säätelyyn tarvitaan jatkossa entistä tarkempia tietoja. Tämä tuo paineita kehittää riistakantojen seurantaa.

Maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila on tottunut kuulemaan muiden maiden kollegoilta kehuja siitä, kuinka hyvin riistakantojen seuranta Suomessa toimii.

– Monesti kuulee sanottavan, että ”otetaan esimerkkiä Suomesta”. Erityisesti sitä katsotaan kunnioittaen, kuinka meillä on pystytty keräämään riistatietoja käytännössä koko maan alueelta vapaaehtoisvoimin. Kaikki ymmärtävät, että virkatyönä sellainen ei olisi mitenkään taloudellisesti mahdollista, Ruusila sanoo.

Hän on päässyt esittelemään myös suomalaisia riistakantojen tietojärjestelmiä.

– Suomalaisia järjestelmiä hirvitietojen keräämisen ja riistakolmioiden osalta sekä esimerkiksi Oma riista -palvelua on ollut ilo esitellä. Ne ovat huippuluokkaa kansainvälisesti vertailtuna.

Koko ajan tarkempaa tietoa

Vaikka riistaseurantojen tilanne Suomessa on ministeriön näkökulmasta katsottuna toimiva, Ruusila aistii myös parantamispaineita. Taustalla hän näkee yhteiskunnan asettamat tarpeet jatkuvasti tarkemmalle tiedolle.

– Riistan ja muiden luonnonvarojen käytön kestävyys perustellaan tiedolla. Vaatimukset metsästyksen mitoittamisen taustalla olevan tiedon laadusta lisääntyvät koko ajan.

Käytännössä tarkempi tieto voisi tarkoittaa uusien lajien ottamista tarkemman seurannan piiriin tai kanta-arvioiden alueellisen tarkkuuden lisäämistä.

Myös uudet tekniset ratkaisut voivat tuoda tarkkuutta ja tehoa. Ruusila nostaa esimerkiksi DNA:n merkityksen suurpetojen seurannassa.

– Kattava DNA-näytteiden keruu lisää kanta-arvion tarkkuutta ja voi vähentää tarvetta muille menetelmille.

Riistaseuranta antaa pohjan päätöksille

Maa- ja metsätalousministeriö on Suomessa riista-asioiden ylin viranomainen. Suomen riistakeskus vastaa riistapolitiikan toimeenpanosta, ja Luonnonvarakeskus tuottaa riistalajien kanta- tai tiheysarviotietoja, jotka luovat perustan riistakantojen hoidolle.

Ruusila korostaa riistaseurannan monipuolista merkitystä kansallisen riistapolitiikan pohjalla.

– Seurantojen antama tieto heijastelee myös eri lajien elinympäristön tilaa ja muutoksia sekä ohjaa säätelemään kunkin riistalajin metsästyspainetta kestävästi. Tiedon avulla voimme myös arvioida aiempien pyyntilupapäätöstemme vaikuttavuutta riistakantoihin. Seurantatieto on tärkeää myös riistan aiheuttamien vahinkojen vähentämisessä.

Kannan säätelyn tarve sekä kansainvälisen raportoinnin vaateet määrittelevät lajikohtaisesti, miten tarkasti kutakin lajia seurataan.

Joidenkin lajien kuten suurpetojen, hirven ja valkohäntäpeuran kohdalla on tarvetta lähes yksilötason tiedolle, toisten lajien kohdalla runsausindeksit antavat riittävää tietoa.

Metsäkanalinnut ovat esimerkki lajiryhmästä, jolle ministeriö määrittää vuosittain alueelliset metsästysajat.

– Metsäkanalintujen määrää yksilöinä on laskentateknisesti vaikea arvioida luotettavasti, mutta runsausindeksien kautta saamme riittävän tarkkaa tietoa, joka palvelee metsästysajan pituuteen ja alueelliseen säätämiseen liittyvää päätöksentekoa.

Suomen riistakantojen kehitystä seurataan myös kansainvälisissä verkostoissa

EU:n kautta tulevat vaatimukset ovat tärkeimpiä.

– Luonto- ja lintudirektiivilajien kehityksestä raportoimme kuuden vuoden välein. Tämän perusteella EU tekee arvion lajien suotuisan suojelun tasosta. Esimerkiksi suurpedot kuuluvat tähän ryhmään, mutta hirvieläinten ja villisian kohdalla kansalliset tarpeet määrittelevät tiedontuotannon tarpeet.

Suomi on ollut hyvin aktiivinen myös lajien kansainvälisten hoitosuunnitelmien valmisteluissa, Ruusila sanoo.

– Muuttavien vesilintujen pesivistä kannoista ja runsauden muutoksista tarvitaan tietoa eri maista. Kansainvälisessä yhteistyössä koko muuttoreitin kattava yhteistyö on erityisen tärkeätä, jotta taantuvia vesilintulajeja saadaan paremmalle tolalle.

Susikannan hoitoon liittyen Suomi, Ruotsi ja Norja ovat hiljattain tiivistäneet yhteistyötään.

– Jokainen maa vastaa omasta susikannastaan, mutta maiden väliset yhteydet ovat myös EU:n näkökulmasta todella merkittäviä. Meillä tärkeä mielenkiinnon kohde on, millaiset yhteydet Suomen susipopulaatiolla on Ruotsin, Norjan ja Venäjän susikantoihin.

Yhteistyön tiivistämisen osana Suomeen on hankittu DNA-tutkimuksia varten uusi laitetyyppi, jota myös Ruotsi käyttää. Laitehankinnan avulla analyysimenetelmiä maiden välillä yhtenäistetään. Tämä tarkoittaa aineistojen parempaa vertailukelpoisuutta ja tarkempaa susiyksilöiden tunnistusta.

– Jatkossa uudet laitteet mahdollistavat myös koirasusien tarkemman analyysin Suomen sisällä, Ruusila sanoo.

Teksti: Heikki Hamunen