Artikkelit Riista

Teksti: Minna Nurro

Alkuvuodesta päivitetty susikannan hoitosuunnitelma ottaa aiempaa paremmin huomioon susialueilla asuvan väestön näkemykset. Sen avulla halutaan luoda edellytykset susien ja ihmisten rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.

Päivitetyn hoitosuunnitelman tavoitteet ovat kahtalaiset: yhtäältä sen avulla pyritään säilyttämään susikanta elinvoimaisena ja toisaalta vähentämään vahinkoja ja haittoja, joita sudet aiheuttavat poroille, kotieläimille, koirille ja alueen asukkaille.

Johtaja Vesa Ruusila Lukesta kertoo, että päivitetyn suunnitelman lähtökohtina ovat reviirikohtaisuus ja luottamuksellinen yhteistyö susialueilla asuvien ihmisten sekä intressitahojen, kuten metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden kanssa.

– Paikallisväestö otetaan tiiviisti mukaan kannanhoitoon. Reviirialueille perustetaan yhteistyöryhmiä, jotka käsittelevät alueensa susitilannetta ja kannanhoidon toteuttamista, hän tarkentaa.

Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa kannanseurannan kehittäminen, vahinkojen ennaltaehkäisy ja korvaukset. Uusina keinoina kokeillaan kannanhoidollista metsästystä ja suden arvon lisäämistä riistaeläimenä.

susi_vastavalo
Suomessa elää 27 susilaumaa. Noin 15 prosenttia susista ei kuulu laumoihin. Kuva: Ville Heikkinen / Vastavalo.fi

Epäluulo laittoi suunnitelman uusiksi

Suomen ensimmäinen susikannan hoitosuunnitelma laadittiin vuonna 2005. Ruusila toteaa, että sillä tavoiteltu suotuisan suojelutason säilyttäminen ei onnistunut, ja susipopulaatio pieneni.

Etenkin reviirialueiden asukkaat kyseenalaistivat hoitosuunnitelman toimenpiteet. Epäluottamus eri toimijoiden välillä kasvoi ja johti muun muassa salametsästyksen lisääntymiseen. Vuonna 2013 Suomen susikanta oli alimmillaan, vain 120–130 eläintä.

Sittemmin Suomen susikanta on vahvistunut. Luke arvioi alkuvuodesta, että Suomessa elää 220–245 sutta. Niistä 17 ammuttiin talven kannanhoidollisessa metsästyksessä.

DNA-näytteet tarkentavat tietoa

Uusi apuväline susien kannanseurannassa on DNA-perustainen yksilötietokanta, jota Luke alkaa julkaista netissä loppuvuonna. DNA:n avulla tarkennetaan reviirikohtaista tietoa susien määrästä ja saadaan mahdollisesti lisätietoa eri yksilöiden liikkeistä sekä sukulaisuussuhteista. Myös mahdolliset koirasudet tunnistetaan näytteiden perusteella.

– DNA kertoo, missä kukin susiyksilö on tavattu. Tulokset julkaistaan noin neljä kertaa vuodessa sitä mukaa, kun analyysit valmistuvat, kertoo tutkija Katja Holmala Lukesta.

Susien DNA analysoidaan ulosteista ja muista näytteistä. Datasta kootaan Turun yliopistossa tietokanta, josta vastaa Luonnonvarakeskus. Ulostenäytteiden keruu käynnistyy ensi syksynä, ja sen organisoi Suomen riistakeskus.

Susien DNA-näytteitä kerätään vuoteen 2017 asti maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Tavoitteena on kartoittaa tarkennusta kaipaavat susien reviirialueet.

Suomen hirvikanta hienoisessa kasvussa

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen hirvikannan koko noin 83 000 hirveä syksyn 2014 jahdin jälkeen. Kanta kasvoi edellisvuodesta noin 4 prosenttia.

Kokonaisuutena hirvikanta on nyt noin 40 prosenttia pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta oli suurimmillaan. Nykyiset hirvitiheydet ovat suurimmassa osassa maata lähellä alueellisten riistaneuvostojen asettamia tavoitteita.

Uroshirvien osuus aikuiskannasta on kasvussa, ja jälkikasvua syntyy edelleen runsaasti. Etelä-Suomessa on 60 ja Pohjois-Suomessa 53 vasaa sataa aikuista kohti. Toukokuussa Suomeen syntyy noin 46 000 hirvenvasaa, ja hirvikanta ennen syksyn jahtia on noin 126 000 hirveä.

 

Katso myös