Sukset suhisevat pakkaslumella muuten hiljaisessa metsässä. Hangen pintaan piirtyy suden jälkijotos, joka väliin leviää viuhkaksi, paljastaen kulkijoita olleen useamman. Edempänä siintää tumma möykky, suden jätös – ei ollut turha reissu! Kaivan taskusta näytepussin ja kaappaan ulosteen sen sisään. Merkkaan tarkan paikan GPS-laitteeseen ja jatkan matkaa uusien näytteiden toivossa.
DNA-seurannan avulla saadaan tietää susista monia asioita, sellaisiakin, jotka eivät paljastu millään muulla menetelmällä. Sen avulla tunnistetaan susiyksilöitä, selvitetään alueen reviirien lukumäärää ja tarkennetaan niiden rajoja. DNA voi kertoa myös siitä, kuinka monta sutta yksittäisellä reviirillä on. Lisäksi analyysien perusteella voidaan tunnistaa yksilöiden välisiä sukulaisuussuhteita, etenkin selviteltäessä reviirillä asuvan lisääntyvän parin jälkeläistuotantoa. Näin saamme suden kannanarviointiin tietoa lisääntyvistä yksilöistä.
DNA-näytteen matkaan maastosta tutkimukseen kuuluu viisi vaihetta.
- Vapaaehtoiset muodostavat kerääjäverkoston
Susien DNA-seuranta perustuu ulostenäytteisiin, joita keräävät maastosta vapaaehtoiset kerääjät ja osalla reviireistä Luken kenttähenkilöstö. Vapaaehtoisissa kerääjissä on metsästäjiä ja muita luontoharrastajia. Nyt kerääjiä etsitään uusille alueille, joilla keruuta ei ole aiemmin tehty. Luonnonvarakeskus (Luke) kouluttaa vuosittain ennen keräyskauden alkua vapaaehtoisia osaksi Suomen riistakeskuksen koordinoimaa kerääjäverkostoa. Jatkossa DNA-näytekeräykseen liittyvää koulutusta on myös osana suurpetoyhdyshenkilöiden koulutusta.
Näytekeräys ajoittuu marraskuun alusta helmikuun loppuun. Kylmänä vuodenaikana DNA säilyy parhaiten, ja lumipeite helpottaa jälkien sekä ulosteiden löytymistä. Uloste kerätään näytepussiin ja näytelomakkeeseen kirjataan tarkka keräysaika ja -paikka sekä muita tietoja. Kerätty näyte pakastetaan, millä varmistetaan DNA:n säilyminen analysoitavaksi.
- Keräysvastaava neuvoo ja kokoaa kerätyt näytteet
Jokaiselle keräysalueelle on nimetty vastaava, jonka tehtävänä on koordinoida alueensa näytekeräystä. Kauden alkaessa keräysvastaava jakaa kerääjille näytepussit ja -lomakkeet sekä neuvoo heitä tarvittaessa. Kauden kuluessa vastaava ottaa vastaan alueensa kerääjiltä näytteet, säilyttää niitä lyhytaikaisesti ja toimittaa ne edelleen analysoitavaksi. Vastaanottamisen yhteydessä hän myös tarkistaa, että kunkin näytteen mukana on kaikki tarvittavat tiedot ja että näyte on kohdelajista, jotta muun lajin kuin suden uloste ei lähde analysoitavaksi.
- Luken tutkimusinsinööri koordinoi keräystä
Lukessa koko Suomen kenttäkeräyksestä vastaa tutkimusinsinööri Antti Härkälä. Hän on aktiivisesti yhteydessä keräysvastaaviin ja kartoittaa näytteiden kertymistä. Härkälä ohjeistaa näytteiden pakkaamiseen ja lähetykseen Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskukseen, jossa DNA-analyysit tehdään. Samalla Härkälä huolehtii siitä, että näytteet saapuvat laboratorioon sopivasti aalloittain. Näin vältetään jonon syntyminen. On tärkeää, että jäiset näytteet lähetetään viikon alussa heti maanantaina, etteivät ne jää matkalle sulamaan viikonlopun yli.
- Laboratoriossa analysoidaan DNA ja tunnistetaan yksilöt
Näytteet analysoidaan kauden aikana muutamissa erissä, kun niitä on saapunut sopiva määrä Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskukseen. Kerralla analysoitavan erän koko on kymmenistä sataan näytettä. DNA-analyysien perusteella saadaan selville laji (tarkkuudella susi, koira, koirasusi tai muu) sekä tunnistetaan eri susiyksilöt. Näytteen DNA-profiilia verrataan suomalaisten susien DNA-tietokantaan, jolloin selviää, onko kyseessä uusi vai tuttu yksilö. Entuudestaan tunnetuista yksilöistä kertyneen tiedon perusteella voidaan saada tietoa susien vaelluksista.
- DNA-tietoja hyödynnetään kanta-arviossa
Vapaaehtoisten osalta näytekeräys päättyy helmikuun lopussa. Luken työntekijät keräävät näytteitä tarvittaessa vielä maaliskuun aikana. Kauden aikana kerättyjen näytteiden DNA-tulokset tulevat Lukeen toukokuun aikana, ja niitä hyödynnetään suden kanta-arviossa. DNA-yksilötiedot yhdistetään susihavainnoista kertyneeseen reviiritietoon. Näin saadaan tarkentunut käsitys paitsi reviirin rajoista, myös susien lukumäärästä reviirillä. Tiedot DNA-näytteistä ovat kaikkien löydettävissä www.riistahavainnot.fi-palvelusta.
DNA-profiilien perusteella on mahdollista tunnistaa näyteaineistosta lähisukulaiset ja näin päätellä, onko tietylle reviirille syntynyt uudet pennut kuluvana vuonna. Tämä tuo jatkossa tärkeää lisätietoa lisääntyvistä yksilöistä kanta-arvion tueksi.
Teksti: Mia Valtonen, Samuli Heikkinen, Katja Holmala, Ilpo Kojola, Antti Härkälä ja Iina Ala-Kurikka Julkaisija: Luonnonvarakeskus (Luke)
Artikkelin voi julkaista myös muissa medioissa, kun sen yhteydessä mainitaan tekstin kirjoittajien ja julkaisijan tiedot.
Lähde mukaan DNA-keräykseen – vapaaehtoisia koulutetaan lokakuussa
DNA-analytiikka on ollut osa Luken susikannan seurantaa vuodesta 2015, mutta toistaiseksi vain osalla reviireistä. Tulevana talvena 2020—2021 DNA-näytekeräys laajenee kaikille susien lauma- ja parireviireille. Sekä uusia kerääjiä että keräysvastaavia tarvitaan mukaan lisää, sillä keräys laajenee uusille alueille.
Koulutukset järjestetään lokakuussa verkossa (koronatilanteesta johtuen).
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä susilife@luke.fi. Kerro viestissäsi, mistä olet kotoisin ja millä alueella voisit liikkua näytekerääjänä tai jos yhteyshenkilönä toimiminen kiinnostaa. Voit ilmoittautua myös koulutusten yhteydessä.
Lisää tietoa näytekeräyksestä löydät osoitteesta www.riistahavainnot.fi.
DNA-seurantaa kehitetään SusiLIFE-hankkeessa, jota toteuttavat Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.
Teksti: Mia Valtonen, Samuli Heikkinen, Katja Holmala, Ilpo Kojola, Antti Härkälä ja Iina Ala-Kurikka Julkaisija: Luonnonvarakeskus (Luke)