Artikkelit Maatalous, Metsä

Kokkolanseudun Kehitys Oy halusi tietää, voisiko teollista sokeria valmistava biojalostamo sijoittua Kokkolaan. Luonnonvarakeskus selvitti, riittääkö keskisessä Suomessa biomassaa laitoksen raaka-aineeksi.

Vuosi sitten keväällä Kokkolanseudun Kehitys Oy:ssä työskentelevällä Stefan Jungellilla oli edessään ongelma. Kehitysyhtiö halusi tietää, voitaisiinko Kokkolaan rakentaa täyskokoinen biojalostamo ja hankkeen projektipäällikkönä työskentelevän Jungellin tehtävä oli selvittää investoinnin kannattavuus.

”Olimme käyneet yritysvierailuilla Keski-Euroopassa ja tiesimme, että joukko johtavia bioalan yrityksiä etsii parhaillaan sijoituspaikkaa teollisen sokerin valmistuslaitokselle”, Jungell kertoo.

Suomalainen puu sopii mainiosti teollisen sokerin raaka-aineeksi, ja Kokkolan valintaa laitoksen sijaintipaikaksi puoltaa se, että alueella on Chydeniuksen yliopistokeskuksen ja teollisuuden myötä vahvaa kemian osaamista.

Mutta keskieurooppalaisia yrityksiä kiinnostavat raaka-aineen ja osaamisen lisäksi myös ympäristönäkökohdat.

”Kysymys kuului, pystymmekö keräämään biojalostamon tarvitseman puutavaran vuosittain käyttämät 500 000 tonnia puuta keskisen Suomen alueelta kestävällä tavalla”, Jungell sanoo.

Laskelma laaditaan asiakkaan toiveen mukaan

Jungell otti yhteyttä Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Perttu Anttilaan. Anttila kuuluu Lukessa asiantuntijaryhmään, jolla on pitkäaikainen kokemus biomassojen saatavuuslaskelmien laatimisesta.

”Laskelmia tilaavat seudulliset kehittämisyhtiöt, metsä- ja energiafirmat, jotka suunnittelevat investointia biotalouteen ja haluavat ensin selvittää raaka-aineen saatavuuden ja hinnan”, Anttila kertoo.

Alkupalaverissa tarkennettiin projektin ydinkysymys: Onko keskisen Suomen alueelta mahdollista korjata ympäristönäkökohdat huomioiden vuosittain 500 000 tonnia harvennuspuuta seuraavan 10–20 vuoden ajan ja jos on, mihin hintaan?

”Vaikka tässä tapauksessa arvioimme harvennuspuun määriä, voimme sisällyttää laskelmaan yhtä hyvin hakkuutähteet ja kannot tai vaikka pellolta saatavan olkibiomassan. Teemme laskelmat tapauskohtaisesti sen mukaan, mitä tietoa asiakas tarvitsee ja kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivalla asiantuntijajoukolla”, Anttila sanoo.

Laskelmassa käytettiin tuoreimpia valtakunnan metsien inventointiin perustuvia arvioita tulevaisuuden hakkuumäärien kehityksestä. Tieverkkoaineiston avulla selvitettiin, miten kuljetusmatkat vaikuttavat raaka-aineen saantiin. Kestävien korjuumäärien arviointi edellytti seutukunnan muiden harvennuspuun käyttöä suunnittelevien hankkeiden huomioon ottamista.

”Lopuksi kaikki tämä tieto pyöräytetään laskentamyllyn läpi niin, että saadaan arvio hankintamääristä ja -kustannuksista.”

Biomassan saatavuuslaskelmia kysytään aiempaa enemmän

Projektin tulokset esiteltiin KOSEK:n edustajille viime syksynä.

”Kävi ilmi, että vaikka raaka-aine on melko kallista, olemme silti kilpailukykyisiä. Keskustelu jatkuu ja nyt etsimme suomalaista partneria. Tavoitteemme on yhä täyskokoinen biojalostamo vuoteen 2022 mennessä”, Jungell kertoo.

Yhteistyöstä Luken kanssa Jungellilla on vain myönteistä sanottavaa.

”Kansainvälisillä markkinoilla tarvitaan uskottavuutta, jota on vaikea saada muulta kuin Lukelta. Kaiken lisäksi prosessi oli tilaajalle hyvin helppo.”

Kotimaisten asiakkaiden lisäksi Luke on tehnyt laskelmia ulkomaille.

”Pääosin projektit ovat olleet yhteisrahoitteisia TEKES- ja EU-projekteja. Espanjalaiselle Ceseforille teimme asiakasrahoitteisen projektin”, Anttila kertoo.

Parhaillaan Anttilan työpöydällä selvitystä odottavat uudet projektit.

”Viimeisen vuoden aikana olemme tehneet laskelmia aiempaa enemmän. Vaikuttaa siltä, että firmoissa on nyt kiinnostusta biomassan jalostamiseen.”

 

Teksti: Maria Latokartano

Katso myös