Artikkelit Kala, Metsä

Asiakaspäällikkö Eero Mikkola auttaa työssään asiakkaita ja asiantuntijoita löytämään toisensa. Vapaa-ajallaan hän rentoutuu metsätöissä.

Jos Eero Mikkolan, 52, pitäisi kuvailla työtään väreillä, hän valitsisi vihreän ja sinisen. Vihreä viittaisi metsään, Luken metsätoimialaan ja asiakaspäällikön tehtäviin. Sininen kuvaisi vettä ja sinisen biotalouden projektikoordinaattorin pestiä.

– Työnkuvastani 40 prosenttia on asiakaspäällikön ja toiset 40 prosenttia projektikoordinaattorin työtä. Loput 20 prosenttia on Global Forest Information Service -portaalin koordinaattorina toimimista, Mikkola kertoo.

Mikkola aloitti metsätoimialan asiakaspäällikkönä reilu kuukausi sitten. Hän toimii eräänlaisena viestinvälittäjänä, joka sukkuloi Luken avainasiakkaiden ja asiantuntijoiden välillä.

– Pyrin olemaan koko ajan korvat ja silmät auki. Tavoitteenani on tuoda talon sisään tietoa asiakkaiden toiveista ja tarpeista sekä etsiä Lukesta oikeat asiantuntijat vastaamaan niihin.

Mikkolan lisäksi asiakastyössä ovat mukana Luken muiden toimialojen päälliköt ja alueelliset vastuuhenkilöt.

– Luke on iso tutkimus- ja osaamiskeskus ja asiakastoiminta sen verran alkuvaiheessa, että optimaalisimman toimintatavan löytyminen ottaa oman aikansa. Osaamista meiltä löytyy, ja olemme kaikki erittäin motivoituneita ja innostuneita.

Asiakkaat ovat kiinnostuneita Suomen luonnonvaroista. Kysymykset voivat koskea esimerkiksi puuvaroja, niiden kehitystä, riittävyyttä ja laatua.

– Biotalousbuumi näkyy. Kotimaisten yritysten lisäksi kiinnostuneita löytyy maan rajojen ulkopuoleltakin.

Mikkola puhuu avainasiakkaista luontevasti, mutta perinteiseen ajatteluun tottuneen voi olla vaikea sovittaa tutkimusta ja asiakkaita samaan lauseeseen. Kun valtion rahoitus pienenee, asiakkaat – ja ennen kaikkea maksukykyiset asiakkaat – ovat kuitenkin yhä tärkeämpiä myös Lukelle.

– Luke tuottaa arvokasta tietoa uusiutuvista luonnonvaroista. Ilman palveluiden ja tietojen käyttäjiä eli asiakkaita, Lukelle ei olisi tarvetta, Mikkola sanoo.

Tämä ei silti merkitse sitä, että raha ratkaisisi kaiken. Mikkola vertaa Luken toimintaa vaakaan, jonka toisessa kupissa on maksava asiakas ja toisessa tutkimuslaitoksen oma tuotekehitys.

– Jos mennään liikaa rahan perässä, tutkimus ja tuotekehitys vaarantuvat. On löydettävä tasapaino.

Tasapainoa Mikkola vaalii myös omassa elämässään. Arkipäivät on varattu työlle ja liikunnalle, viikonloput perheelle.

– Asun puolisoni Hannan kanssa Laajasalossa. Meillä on kolme täysi-ikäistä lasta, Ella, Aliisa ja Tobias.

Mikkola pyrkii ujuttamaan liikuntaa jokaiseen työpäivään. Toisinaan hän pyöräilee töihin, 18 kilometriä suuntaansa, menopelinä on ehta Suomen armeijan yksivaihteinen mankeli 1970-luvulta. Toisinaan hänä viettää ruokatunnin kuntosalilla.

– Liikunta on minulle keino, jolla selviydyn työpaineista. En jaksaisi tehdä töitä, jos en liikkuisi.

Muutaman kerran vuodessa Mikkola starttaa pari kymmentä vuotta vanhan Hiluxin ja hurauttaa Tobiaksen kanssa metsäpalstalleen, jonka omistaa yhdessä siskonsa kanssa.

– Heräämme varhain ja lähdemme eväiden kanssa raivaamaan. Työpäivän jälkeen palaamme mökille, syömme ja saunomme. Uni tulee yleensä jo ennen iltakymmentä.

Teksti: Maria Latokartano
Yläreunan kuva: Erkki Oksanen