Artikkelit Kala, Talous, Ympäristö

Luonnonvarakeskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa valmistellaan nyt maa- ja metsätalousministeriön johdolla Suomen sinisen biotalouden tiekarttaa. Samaan aikaan kootaan myös alan kasvumahdollisuuksia kuvaavia tilastoja ja tietoja yksiin kansiin. Vesiin liittyvässä osaamisessa uskotaan olevan paljon potentiaalia.

Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Timo Halonen toteaa, että väestönkasvu ja elintapamuutokset pakottavat uusiin ratkaisuihin maailman vesihuollossa ja alkutuotannossa. Kalankasvatus on jo ylittänyt naudanlihan tuotantomäärät ja vesiviljely on maailman nopeimmin kasvava alkutuotannon muoto.

– Veden merkitystä biotaloudessa on syytä korostaa, sillä Suomella on paljon siihen liittyviä mahdollisuuksia. EU:ssa sininen kasvu määritellään mereen liittyvänä liiketoimintana. Suomessa näemme puhtaan veden luonnonvarana ja veteen liittyvän osaamisen laajemminkin tärkeinä, Halonen sanoo.

Tiekartat Suomeen ja Pohjoismaihin

Kansallisen tiekartan ohella Halonen ja Luonnonvarakeskuksen Sininen biotalous –temaattisen ohjelman päällikkö Asmo Honkanen työstävät myös pohjoismaista sinisen biotalouden tiekarttaa.

– Eri Pohjoismaat ja toisaalta Suomessakin eri toimijat ymmärtävät sinisen biotalouden hieman eri tavoin, Honkanen kertoo.

– On tärkeää määritellä, mitä siniseen biotalouteen kuuluu ja mitä se ei ole. Tiekartat selkeyttävät alan yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen voisi olla yhdistävä tekijä, jossa Pohjoismaat ovat aidosti maailman parhaita. EU:ssa samoin kuin FAO:ssa on tärkeää, että meillä on vahva maaryhmä, joka nostaa asioita esiin ja vaikuttaa tutkimusrahoitukseen ja politiikkaan. Pohjoismainen tiekartta jäsentää tekemistä pitkällä aikavälillä, Halonen tiivistää.

Kansallinen tiekartta pyritään saamaan lausuntokierrokselle kesäkuun lopussa, Pohjoismainen kartta valmistuu vuoden loppuun mennessä.

Sinisissä tilastoissa kasvun näkymiä?

Samaan aikaan tiekarttojen kanssa etenee sinisen biotalouden tilastointi. Olemassa olevista maa- ja elintarviketalouden tilastoista yhdisteltävät tiedot eivät ole Honkasen mukaan vielä kaikilta aloilta kattavia, mutta kasvun mahdollisuudet ovat näkyvissä.
– Tekeillä on tilastojulkaisu, jossa sinisen biotalouden tutkimus ja tilastot käyvät vuoropuhelua uudella tavalla, Honkanen kertoo.

Arvioita taloudellisesta kasvupotentiaalista tehdään tälle hallituskaudelle ja vuoteen 2025 saakka.

– Arviot eivät ole vielä valmiita, mutta voidaan sanoa, että hyvinkin merkittäviä kasvun mahdollisuuksia Suomella on. Edellytyksenä on, että pystymme aidosti kansainvälistymään vesiosaamisessa ja rakentamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, Halonen toteaa.

Kotimaasta Halonen nostaa esimerkiksi kalatuotannon kauppataseen, joka on 350 miljoonan arvosta negatiivinen. Kotimaiseen kalankysyntään voitaisiin vastata nopeastikin omalla tuotannolla ja uusilla tuotteilla.

– Esimerkiksi silakka on valtava luonnonvara, mutta yli sadan miljoonan kilon saaliista vain viisi käytetään elintarvikkeena. Meidän pitäisi pystyä hyödyntämään kala kotimaan arvoketjussa, korkean jalostusarvon tuotteina, Halonen sanoo.

Myös vesimatkailussa ja hyvinvointipalveluissa on Halosen mukaan erittäin hyvät kasvun mahdollisuudet.

Sinisyys tarkoittaa älykästä yhdistelyä ja mahdollisuutta epäonnistua

Luonnonvarakeskuksessa sinistä tulevaisuutta rakennetaan tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteisillä pilottihankkeilla. Ohjelmajohtaja Asmo Honkasen mukaan alan kehittämisessä ajatellaan kaikkea tuotantoa, jossa hyödynnetään vettä, kalastuksesta hyvinvointipalveluihin ja teollisiin symbiooseihin. Haasteena on sektoriajattelun purku ja tietovarantojen käyttö.

– Sininen biotalous ei tarkoita, että olisimme vielä keksineet jotakin uutta, vaan että katsomme asioita uudesta tulokulmasta.

Luonnonvarakeskuksen pilottihankkeissa korostetaan kokeilemista. Tutkimuksen aikajänne ongelman tunnistamisesta tulosten julkaisemiseen on liike-elämälle usein liian pitkä. Piloteissa ideoita lähdetään heti kokeilemaan käytännössä, jolloin varaudutaan myös epäonnistumiseen ja mahdollisuuteen palata askel taaksepäin.

– Tutkimustulosten käytäntöön vieminen ei ole enää mikään tutkimuksen kylkiäinen, joka tehdään jatkorahoituksella, jos ehditään, vaan käytäntö ja yritykset ovat hankkeissa mukana alusta saakka. Ja eri tieteenaloja sekä tekemisen tapoja yhdistelemällä rajapinnoista voi löytyä jotain, jota kutsutaan innovaatioksi, Honkanen kuvaa.

Miten kehittyy julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö?

Honkanen on tyytyväinen siihen, että keskustelu kaikkien sidosryhmien kanssa on sujunut hyvin.

– Sinisessä biotaloudessa on paljon yhteistä ympäristöhallinnolle, maa- ja metsätalousministeriölle ja työ- ja elinkeinoministeriölle. Suuri konkreettinen muutos, joka on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, on parantunut keskusteluyhteys meidän kaikkein välillä. Tutkijat ja virkamiehet tekevät tiekarttaa sulassa sovussa, Honkanen sanoo.

Halonen painottaa, että julkinen sektori ei voi kehittää sinistä biotaloutta yksin.

– Suomi on makean veden suurvalta ja meillä on maailmanluokan osaamista, mutta suuri osa siitä on julkisella sektorilla, tutkimuslaitoksissa, vesihuoltolaitoksissa ja hallinnossa. Siksi on tärkeää kehittää uusia toimintamalleja, joilla julkisen sektorin osaamista voidaan hyödyntää liiketoiminnan ja viennin lisäämisessä, Halonen pohtii.

– Elinkeinoelämäkin on saatava ulos laatikostaan. Jatkavatko monet pörssiyhtiöt perusraaka-ainelähtöistä toimintaansa vai lähtevätkö mukaan uusiin biologisiin tuotantotapoihin, joilla voi tehdä isoja läpimurtoja, miettii Honkanen.

Kestävä kehitys lähtökohta

Biotalouteen on kotimaan mediassa ja tutkimuskentällä kohdistettu kritiikkiä kestävyyden alistamisesta kasvulle. Sinisen biotalouden kehittäjät vakuuttavat, että ympäristöpolitiikan ja yritystoiminnan tavoitteet voidaan yhteen sovittaa.

– Kaikissa globaaleissa haasteissa, väestönkasvussa, ilmastonmuutoksessa, korostuvat vesiin liittyvät käyttöpaineet. Vain kestävät toimintatavat tarjoavat yrityksille pitkän aikavälin kilpailuedut, siitä olemme ympäristöministeriön kanssa yhtä mieltä. Perustutkimuksesta ja vesien hyvän tilan saavuttamisesta ei voi tinkiä, muuten ei voida luoda kestäviä ratkaisuja, Halonen sanoo.

Onnistumisia sinisillä rintamilla Honkanen ja Halonen odottavat jo kymmenen vuoden kuluttua. Silloin Suomi tunnustettaisiin kansainvälisenä vesiosaajana, alan kauppatase olisi positiivinen, julkinen ja yksityinen sektori toimisivat yhdessä.

– Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, ja on suuri vaara, että emme onnistu. Mutta vielä suurempia ongelmat ovat siinä tapauksessa, ettemme edes yritä ja tavoittele kasvua, Halonen päättää.

Biotalous ja ohjelmapäällikön kalansaalis

Kun ohjelmapäällikkö Asmo Honkanen nosti kalaverkkonsa ja sai saaliiksi kokonaisen parven puolikiloisia sorvia, asiat menivät hieman väärin päin. Piikikkään sorvan valmistus ei innostanut samalla tavoin kuin jos saaliiksi olisi uinut arvostettua ahventa.</p> <p>Kalareissun jälkeen Honkasen silmiin sattui kuitenkin lehtijuttu siitä, miten lahnat ja särjet käyvät aiempaa paremmin kaupaksi.

Ostajia ovat pääasiassa maahanmuuttajat, mutta kiinnostus on virinnyt myös laajemmalle, ja herkullisia reseptejä on kehitelty myös roskakaloiksi koetuille särkikaloille.</p> <p>– Jos olisin lukenut jutun ennen verkoille lähtöä, olisin varmasti kokeillut vesihauteessa valmistettuja sorvapullia! Harmitti. Mutta tämä kuvaa hyvin ihmisen kaavamaisuutta. Noin pienestä se on kiinni.</p> <p>Timo Halonen näkee Honkasen verkossa sinisen biotalouden kasvun.</p> <p>– Noin se juuri on. Suomella on realistisia mahdollisuuksia, mutta ne eivät toteudu perinteisillä, vanhoilla tavoilla vaan uudella toimintakulttuurilla.

Teksti: Marjatta Sihvonen