Nykyistä monipuolisempi ruokajärjestelmä merkitsisi uusia vaihtoehtoja kuluttajalle, erikoistumismahdollisuuksia alkutuottajille ja uusia kilpailuvaltteja elintarvikkeiden jalostajille. Muutoksen seurauksena tuotantoympäristön monimuotoisuus parantuisi ja ruokajärjestelmä pystyisi vastaamaan paremmin ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Suomalaista proteiinijärjestelmää kehittävässä ScenoProt-hankkeessa laaditun politiikkasuosituksen mukaan monipuolisuus on huomioitava vahvemmin tulevaisuuden kestävää kansainvälistä ruokataloutta tukevassa politiikassa. Politiikkasuositus ”Monipuolisuus lautasella on monipuolisuutta pellolla” julkaistiin tänään Säätytalolla Helsingissä.

– Visionamme on monipuolinen ruokajärjestelmä, joka vastaa kuluttajien moniarvoiseen kysyntään. Alkutuotanto on innovatiivista ja viljelylajikkeiden kirjo laaja, elintarvikkeita jalostavat yritykset luovat uusia tuotteita myös vientiin ja ruokakauppaa käydään erilaisilla alustoilla ja uudenlaisilla markkinapaikoilla. Ruokajärjestelmän monipuolisuutta ei voida lisätä vain yhdessä osassa järjestelmää, vaan kyse on laajasta koko järjestelmän muutoksesta, sanoo johtava tutkija Anne Pihlanto Lukesta.

Erikoiskasvien tuotanto ei kata kysyntää

ScenoProt-hankkeessa havaittiin, että neljännes kuluttajista on erittäin kiinnostunut uusista tuotteista. Kuluttajien kysyntään vastaaminen erikoiskasviviljelyä lisäämällä monipuolistaisi tuotantoympäristön biodiversiteettiä sekä parantaisi alkutuotannon erikoistumismahdollisuuksia ja kilpailukykyä.

Yhtenä esteenä erikoiskasvien viljelylle on se, että erikoiskasvilajikkeita ei ole jalostettu Suomessa riittävästi. Tarvittaisiin kansallinen strategia monipuolisuutta tukevasta kasvinjalostuksesta. Lisäksi maatalouden kannattavuuskriisi on johtanut yksipuolistavaan tuotannon tehostamiseen, mikä uhkaa maatalouden houkuttavuutta.

– Tiedonvälitystä viljelymahdollisuuksista tulisi entisestään vahvistaa. Erikoiskasvien viljelijöiden vähyys on harmillista, sillä raaka-aineille olisi jo nyt huomattavasti suurempaa kysyntää. Tulevaisuudessa monipuolisuutta edistävien erikoiskasvien viljelyala voitaisiin lähes kaksinkertaistaa Suomessa, kuvaa Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo.

Myös ruoan markkinapaikkoihin tarvitaan monipuolisuutta kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen ja hyödynjakautumisen tasapuolistumiseen. Elintarvikemarkkinoilla on kilpailtava muillakin ominaisuuksilla kuin hinnalla, ja kaupan portinvartijaroolia on kyseenalaistettava.

– Erityisen tärkeää on, että monipuolisen tuotantokokonaisuuden ylläpito tukee tuottajien mahdollisuutta sopeutua erilaisiin kysyntätilanteisiin ja antaa mahdollisuuden tarjota kuluttajille vaihtoehtoisia tuotteita, jos joidenkin tuotteiden tarjonta ei esimerkiksi säiden takia onnistu. Toki tähän tarvitaan myös tuottajien verkostoitumista ja vahvaa yhteistyötä, kertoo tutkimusprofessori Sirpa Kurppa Lukesta.

Ympäristövaikutukset kuriin viljelyä monipuolistamalla

Ilmastonmuutos vaikuttaa ruoan tuotanto-olosuhteisiin maailmanlaajuisesti ja lisää globaalien elintarvikemarkkinoiden arvaamattomuutta. Monipuolisuus ja proteiinipitoisten kasvien viljely auttavat varautumaan sään ääri-ilmiöihin ja vähentää kasvitautien riskiä. Samalla se pitää kurissa ruoantuotannon ilmastovaikutuksia.

– Kasvisperäisessä tuotannossa fosforia pystytään hyödyntämään tehokkaammin kuin eläinperäisessä tuotannossa. Monipuolinen peltoviljely myös tasapainottaa maataloustuotannon fosforin kiertoa. Fosforin hyödyntämisen mekanismit ja kasvilajikohtaiset erot vaativat vielä tutkimusta, kertoo Sirpa Kurppa.

Esimerkiksi palkokasvit sitovat ilmake­hän typpeä, ja siten vähentävät fossiilisilla polttoaineilla tuotettujen väkilannoitteiden tarvetta. Syväjuuriset kasvit, kuten härkäpapu ja hamppu, toimivat myös hiilen sitojina ja parantavat maaperän laatua. Suomeen tuotavaa rehun täydennysvalkuaista voitaisiin korvata kotimaisella valkuaisella. Lisäksi monipuolinen viljely vahvistaa maaperän tuotantopotentiaalia, tasapainottaa maaperän hiilen ja fosforin kiertoa, tuottaa maisemapalveluja ja tarjoaa elinmahdollisuuksia esimerkiksi linnuille ja erilaisille maatalousympäristössä eläville luonnonkasveille.

­ – Ruokajärjestelmän kytkennät ja vaikutukset koko yhteiskuntaan ovat valtavan laajat. Tarvitaan kokonaisvaltaista ja monitieteistä tutkimusotetta sekä laajempaa yhteistyötä, jotta saadaan aikaan monipuolisuutta edistäviä muutoksia ja saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteita, Anne Pihlanto toteaa.

Jaa sivu

Share This

Share this post with your friends!