Artikkelit Ruoka

Lasten lisääntynyt ylipaino ja vanhusten vajaaravitsemus ovat suomalaisen ruokatodellisuuden ongelmalliset ääripäät. Ruokapudokkaiden tavoittamiseksi kehitetyistä yhteistyömalleista on saatu hyviä kokemuksia.

Yhdysvalloissa yhä useampi alhaisen tuloluokan asuinalueista on muuttunut ruokaerämaaksi, jossa pikaruokaa on huomattavasti helpompi löytää kuin tuoreita kasviksia. Vaikka ruokaerämaa onkin Suomessa kohtalaisen tuntematon ilmiö, liittyy ravitsemukseen huolestuttavia piirteitä myös täällä. Luken asiantuntijoiden mukaan korjattavaa olisi erityisesti lasten ja vanhusten ravitsemuksessa.

Vuonna 2008 tehtyjen selvitysten mukaan vain kolmannes peruskoulun seitsemäsluokkalaisista söi päivittäin tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Leikki-ikäiset puolestaan saivat alle puolet lasten suositellusta päivittäisestä kasvis-, hedelmä- ja marja-annoksesta.

Samat tottumukset seuraavat nuorisoikään. Turun yliopiston ja Luken tekemään kyselyyn vastanneista ammattioppilaitosten ja lukioiden opiskelijoista puolet söi vain 1–2 annosta kasviksia päivässä. Viime vuonna tehty kysely on osa NuHeViMa-hanketta, jolla edistetään nuorten kasvisten käyttöä useilla eri menetelmillä ja seurataan niiden vaikuttavuutta.

Ravitsemustietouden lisääminen on tarpeen, sillä lasten ylipainoisuus on Suomessa jopa lähes kolminkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Leikki-ikäisistä ylipainoisia on 10–15 prosenttia ja kouluikäisistä lähes viidennes.

– Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö on Suomessa kasvanut, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Suositeltavaa olisi syödä niitä noin puoli kiloa päivän aikana. Määrä saattaa kuulostaa isolta, mutta Välimeren maissa kasviksia ja hedelmiä kuluu helposti kilo päivässä, professori Raija Tahvonen Lukesta sanoo.

Iäkkäille lisää proteiineja

Terveellisestä ravinnosta on hyötyä ruoansulatuskanavan ja aivojen uusiutumiselle vielä ikääntyneenäkin.
Terveellisestä ravinnosta on hyötyä ruoansulatuskanavan ja aivojen uusiutumiselle vielä ikääntyneenäkin.

Parannettavaa on myös vanhusten ravitsemuksessa, sillä heidän keskuudessaan aliravitsemus on yllättävän yleistä. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa havaittiin vastikään, että 75 vuotta täyttäneistä kotihoidon asiakkaista lähes yhdeksän kymmenestä on aliravitsemusriskissä tai aliravittuja.

Erityisesti sairastelevien vanhusten vajaaravitsemus on tavallista niin kotona, hoivakodeissa kuin sairaaloissakin.

– Vanhemmiten ruuansulatuskanavan toiminta heikkenee ja ravintoaineiden tarve muuttuu. Esimerkiksi valkuaisaineiden eli proteiinien tarve kasvaa. Niitä tarvitaan, jotta lihakset eivät heikkene ja vie toimintakykyä huonommaksi, Tahvonen sanoo.

Terveellisestä ravinnosta on hyötyä ruuansulatuskanavan ja aivojen uusiutumiselle vielä ikääntyneenäkin.

– Vielä 60–65-vuotiaat voivat elintapamuutoksillaan ehkäistä esimerkiksi muistisairauksia vanhuudessa.

Luke on mukana eurooppalaisessa Optifel-hankkeessa, jonka tavoitteena on parantaa ikääntyvien ravitsemusta. Hanke jatkuu vuoteen 2017, ja siinä tehdään muun muassa ikääntyville suunnattujen elintarvikkeiden tuotekehitystä.

Vaihtoehtoja ja neuvontaa

Erikoistutkija Terhi Latvala Lukesta uskoo, että pienillä muutoksilla saataisiin paljon hyvää aikaan. Iso rooli on esimerkiksi julkisilla ruokapalveluilla.

– Ne voisivat omilla valinnoillaan opettaa ihmisiä käyttämään proteiinilähteinä esimerkiksi markkinoille tulleita uusia kaura- ja papuvalmisteita.

Latvala kertoo papututkimuksesta, jossa kuluttajat kertoivat, että eivät osaa itse käyttää papuja raaka-aineena mutta sanoivat kuitenkin syövänsä mielellään niistä tehtyjä ruokia.

Konkreettisia ateriaesimerkkejä ja neuvontaa kannattaa myös professori Tahvonen.

– Eläkkeelle jäädessä ihmisen elämäntilanne muuttuu ja työpaikkaruokailu jää pois. Kunnat tai sote-viranomaiset voisivat vuosittain järjestää eläkkeelle jäävälle ikäryhmälle yhteisen ruokailutilaisuuden, jossa näytettäisiin esimerkein oikeanlaisen aterian koostumus.

– Tämä voisi olla ensimmäinen kosketus ravintoneuvontaan. Tilaisuus voitaisiin uusia esimerkiksi sairastumisen jälkeen. Vanhukset ovat epäyhtenäinen ryhmä: osa on hyvin selvillä terveellisistä elintavoista mutta osalta puuttuu perustietoa siitä, miksi ravitsemukseen kannattaa kiinnittää huomiota, Tahvonen sanoo.

Moni kotona asuva vanhus käyttää ruokapalvelua, joiden lounaslistoissa ei oteta asiakkaiden ruokatottumuksia huomioon. Vanhukset ovat yksilöitä erilaisine mieltymyksineen, minkä vuoksi Tahvonen toivoo ruokalistoihin valinnanvaraa. Näin voitaisiin turvata, että vanhukset nauttivat täysipainoisen aterian.

– Ehkä ihmisiä voisi kuljettaa myös ruuan luo? Silloin he saisivat samalla ruokaseuraa, ja valinnanmahdollisuuksiakin olisi helpompi järjestää.

Hyviä kokemuksia kohdennetusta ravintoneuvonnasta on saatu esimerkiksi muistisairaiden kotona, jossa hoitajana on muistisairaan iäkäs puoliso.

– Räätälöityyn vuoden mittaiseen neuvontaan osallistuneiden muistisairaiden elämänlaatu parani, proteiinien saanti lisääntyi ja kaatumiset vähenivät, kertoo ravitsemussuunnittelija Taija Puranen Gerontologinen ravitsemus Gery ry:stä.

Ravitsemusohjaus olisikin hyvä ottaa osaksi puolisohoitajien vertaisryhmätoimintaa. Monelle tulee yllätyksenä, että päivittäisessä ruokavaliossa on liian vähän proteiineja. Tilannetta on kuitenkin helppo korjata lisäämällä ruokavalioon esimerkiksi proteiinipitoinen välipala kuten marjarahka, viili, jogurtti tai proteiinijuoma.

Ruokatottumukset omaksutaan lapsuudessa

– Valinnan mahdollisuuksien lisääminen voisi tehdä myös kouluruuasta halutumpaa. Jos leipä ei ole tuoretta, ruokailija valitsee näkkärin ja jos kasvikset ovat mössöä, ne jäävät ottamatta, Tahvonen sanoo.

Professori on tyytyväinen, että esimerkiksi koulujen välipala-automaateissa on nykyisin tarjolla terveellistä syötävää. Hän toivoo, että terveelliset välipalat eivät joutuisi kilpailemaan limsa- ja munkkihoukutusten kanssa.

– Ei voi vaatia, että 15-vuotias kantaa vastuun syömisistään. Kouluissa pitäisi selkeästi sopia, että kioskille tai kauppaan ei mennä kesken koulupäivän.

Lasten elämään osallistuvien aikuisten rooli on merkittävä, sillä ruokatottumukset syntyvät jo lapsuudessa. Turun yliopiston vuonna 1990 alkaneessa STRIP-tutkimuksessa on osoitettu, että toistuvalla, varhaislapsuudessa alkaneella ravitsemusohjauksella voidaan vaikuttaa suotuisasti lapsiperheiden ruokavalion rasvan laatuun ja sitä kautta verenkiertoelimistön kuntoon. Turussa säännöllisellä ravitsemusohjauksella pystyttiin lisäämään myös vanhempien kiinnostusta ravinnon terveellisyyteen.

Turun yliopiston lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen erityisasiantuntija Hanna Lagströmin mukaan neuvoloilla on tärkeä rooli odottavien perheiden opastajana. Tässä vaiheessa saatu ravitsemustieto voi auttaa vanhempia muuttamaan omia ruokatottumuksiaan jo ennen kuin lapsi syntyy perheeseen.

Ruokatottumusten kehittymiseen vaikutetaan kotien ohella monessa paikassa: päivähoidossa, kouluissa, kerhoissa, terveydenhuollossa ja harrastusten parissa.

Teksti: Päivi Haavisto