Artikkelit Ruoka

teksti: Anna-Riitta Lund

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, eniten kotitalouksissa. Hävikkiä pitää vähentää, mutta kokonaan ongelmaa ei voida poistaa. Kiertotaloudessa syömäkelpoinen ruoka ohjataan takaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki lopuksi maatalouden hyötykäyttöön ravinteina. Parhaimmillaan hävikistä syntyy arvokkaampia tuotteita ja uutta liiketoimintaa.

– Ruokahävikin ennaltaehkäisyä olisi varaa parantaa koko ketjussa. Hävikkiä syntyisi vähemmän, jos ylijäämäruokaa jaettaisiin tehokkaammin ruoan tarvitsijoille sellaisenaan tai kevyesti prosessoituna, ruokahävikkiin perehtynyt Luken vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri painottaa.

Kuva: Aune Vallius/ Vastavalo.fi
Kuva: Aune Vallius/ Vastavalo.fi

Kotitalouksien ostamasta ruoasta kuusi prosenttia päätyy roskiin, vaikka ruoka olisi vielä syömäkelpoista.

– Ruokahävikin syntyä ei voida koskaan täysin välttää. Syömäkelpoinen ruoka pitäisi ohjata takaisin ruokaketjuun ja hyödyntää syömäkelvoton hävikki korkeamman jalostusarvon tuotteiksi. Lopuksi hävikkiä ja sivuvirtoja pitäisi ohjata takaisin maatalouden ravinteiksi. Näin kiertotalous saataisiin toimimaan. Parhaimmillaan tästä syntyisi uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja, Katajajuuri jatkaa.

Hänen mielestään olisi tärkeää saada tutkimustyöhön, suunnitteluun ja tekemiseen mukaan toimijoita ruokaketjun kaikista vaiheista. Yhteistyöllä lisätään samalla ympäristövastuullisuutta ja kustannustehokkuutta.

Kulutustapojen muutos vähentäisi hävikkiä

Viime vuosina Lukessa on tutkittu ruokahävikin määriä, syitä ja jakautumista erilaisten kotitalouksien, ravintoloiden, kaupan, teollisuuden ja alkutuotannon kesken.

– Selvästi eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa. Lisäksi osa ravintoloiden hävikistä muodostuu ruokailijoiden lautastähteistä. Kuluttajien vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden ja kauppojen ruokahävikkiin. Kuluttajakäyttäytymisen muutoksella koko ruokaketjun hävikki voisi vähentyä huomattavasti, Katajajuuri kertoo.

Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa, 20–25 kiloa henkilöä kohden. Kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Tähteitä ei hyödynnetä, ja parasta ennen -elintarvikkeita käsitellään monesti kuin viimeisen käyttöpäivän tuotteita. Pientaloudet ostavat myös liian suuria pakkauskokoja, mikä johtuu usein siitä, että pieniä pakkauksia ei ole tarjolla tai niistä pyydetään suhteessa liian kovaa hintaa.

Lähes joka kymmenes leipäviipale hukkaan

Roskiin päätyy ruokaa kaikista tuoteryhmistä. Suhteutettuna ostetun ruoan määrään kotitaloudet haaskaavat eniten leipää, perunaa ja hedelmiä. Lähes joka kymmenes peruna, leipäpala ja hedelmä päätyy roskakoriin.

Suurin ruokahävikki syntyy henkilöä kohden laskettuna niissä kotitalouksissa, joissa ostetaan eniten ruokaa ja käytetään ruokaostoksiin eniten rahaa.

Isoista perheistä aiheutuu eniten hävikkiä, sinkkutaloudet taas ovat kärjessä, kun hävikki lasketaan henkeä kohden. Hävikin määrää voidaan vähentää suunnittelemalla ruokaostokset paremmin ja säilyttämällä ruoka oikein. Näin toimimalla perheet voivat säästää satoja euroja vuosittain.

Turhaa kuormitusta taloudelle ja ympäristölle

Ruokahävikki on varsin turhaa jätettä, jonka synnyn voisi välttää. Poisheitetty ruoka on aina tuotettu turhaan, mikä rasittaa talouden lisäksi myös ympäristöä.

ruokagraafi
grafiikka: Jouni Hyvärinen

Rahassa mitattuna kotitalouksien ruokahävikki aiheuttaa vuosittain noin 500 miljoonan euron kulut. Ilmastovaikutuksina kotitalouksien ruokahävikki vastaa 100 000 auton vuosipäästöjä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä tämä on noin prosentin. Kun mukaan lasketaan ruokaketjun muissa vaiheissa syntynyt hävikki, nousee hävikin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin kahteen prosenttiin.

– Ruokahävikki on sekä ekologisesti että taloudellisesti kestämätöntä. Pyrimme vuoteen 2020 mennessä kohti kierrätysyhteiskuntaa, jossa kaikki jätteet toimivat resurssina, myös ruokajäte. Jotta Suomen ja Euroopan komission tavoite toteutuisi, tarvitaan ensin toimivat työkalut ruokahävikin jatkuvaan seurantaan ruokaketjussa, Katajajuuri sanoo.

Ruokahävikkitiedot perustuvat vuosina 2010–2013 tehtyihin yksittäisiin tutkimuksiin.

Mitä Suomi söi 2014

Suomen elintarvikemarkkinoilla oli viime vuonna jokaista asukasta kohden 178 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 80 kiloa viljaa, 77 kiloa lihaa, 65 kiloa vihanneksia ja 61 kiloa hedelmiä.</p> <p>Lihaa markkinoilla oli puoli kiloa edellisvuotta vähemmän. Siipikarjan- ja naudanlihan kulutus kasvoi hieman, sianlihan kulutus puolestaan väheni. Kananmunien menekki jatkoi kasvuaan. Viime vuonna kananmunia oli markkinoilla 11 kiloa henkilöä kohden.</p> <p>Juuston kulutuksen kasvu jatkui, ja sitä kului noin 25 kiloa henkeä kohti. Voin kulutus sen sijaan laski noin neljään kiloon. Myös täysmaidon, kerman ja piimän kulutus kääntyi laskuun. Jogurtin ja viilin kulutus pieneni noin viidellä prosentilla. Laskua selittää muiden maitopohjaisten tuoretuotteiden, kuten maustettujen rahkojen suosion kasvu.

Tuoreita hedelmiä oli tarjolla noin 54 kiloa eli 2,5 kiloa edellisvuotta enemmän, ja vihanneksia noin 65 kiloa.</p> <p>– Viime vuosi oli onnistunut vihannesten osalta onnistunut satovuosi. Tämä selittää ainakin osittain kasvisten suurta määrää markkinoilla, aktuaari Tarja Kortesmaa kertoo.</p> <p>Viljaa oli tarjolla 80 kiloa asukasta kohden. Lähes puolet viljamäärästä oli vehnää.</p> <p>Luken vuosittainen ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Lukuihin sisältyvät tuontituotteet. Hävikin määrää ei ole luvuissa otettu huomioon, koska siitä ei ole vuosittaista tilastotietoa. Luvut heijastelevat kuitenkin ihmisten kulutustottumusten muutoksia varsinkin pitkällä aikavälillä.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen / Luken kuva-arkisto

Katso myös