WHO ylläpitää maailmanlaajuista ilmanlaatutilastoa, jossa vuonna 2018 on ilman hiukkaspitoisuustietoa lähes sadasta maasta yli 3000 paikkakunnalta. WHO kokoaa tiedot avoimista julkisista tietolähteistä. Hiukkaspitoisuus on vain yksi ilmansaastekomponentti, mutta sitä pidetään parhaimpana ilmansaasteiden terveysvaikutusten indikaattorina. Tähän kyseiseen tilastoon perustuvat myös WHO:n säännöllisesti julkaisemat ilmansaasteiden aiheuttamat globaalit kuolleisuusarviot.

Suomessa pienhiukkasten pitoisuus on keskimäärin 6 mikrogrammaa kuutiometriä kohden (µg/m3), mikä on matalin maakohtainen pitoisuus vuoden 2018 tilastoissa maailmassa.[1] Lähes yhtä vähäiseen määrään pääsevät Viro, Ruotsi, Kanada, Norja ja Islanti. Edellisessä vuonna 2016 julkaistussa päivityksessä Suomi sijoittui kolmanneksi puhtaimmaksi Ruotsin ja Kanadan jälkeen.[2]

Paras ilmanlaatu – pienhiukkaspitoisuudet PM2.5, 2014-2016 (suluissa mittauspaikkakuntien lukumäärä)

Lähde: WHO, Ambient Air Pollution Database, Update 2018, Linkki aineistoon  Huom. Keskiarvot on laskettu toukokuun 2018 päivityksestä. Mukaan otettu vain viimeisimmät mittaustulokset vuosilta 2014-2016. Keskiarvot sisältävät vain PM2.5 mittaukset, luvuissa eivät ole mukana PM10:stä muunnetut pienhiukkaset.

Korkeimmat pienhiukkaspitoisuudet eli maat, joissa ilmanlaatu on huonointa, löytyvät tilaston mukaan Lähi- ja Kaukoidästä sekä Afrikasta. Näissä maissa pienhiukkaspitoisuudet ovat tasoltaan yli kymmenkertaisia verrattuna selvityksen parhaimmistoon. Intian suurkaupungeissa mitataan jopa yli sadan mikrogramman (100 µg/m3) vuosipitoisuuksia.

Kehittyvien maiden mittaustietoihin sisältyy huomattavaa epävarmuutta, sillä mittauksen laatu ei välttämättä ole kovin luotettava ja mittausten lukumäärä pieni, jolloin alueellinen edustavuus jää heikoksi. Tilasto kuitenkin paljastaa kehittyvien maiden valtavat ilmanlaatuongelmat.

Suomen hyvän ilmanlaadun taustalla on monia tekijöitä. Olemme harvaanasuttu maa, jossa ei ole maailmanluokan miljoonakaupunkeja tai teollisuuskeskittymiä. Meillä on noudatettu varsin onnistuneesti kansainvälisesti sovittuja ilmansaasteiden päästöjen rajoituksia. Teollisuus toimii korkealla teknologialla ja energiantuotanto on tehokasta. Autokantakin on uutta maailman mittakaavassa.

Ilmastomme on suhteellisen kostea ja viileä, joten valokemiallista saastetta kuten otsonia syntyy vain vähän ja hiekkamyrskyjä ei lainkaan. Tasainen pinnanmuoto edesauttaa saasteiden laimenemista. Lisäksi sijaintimme Pohjolan perukoilla kaukana tiheästi asutusta Euroopasta vähentää ilmansaasteiden kaukokulkeutuman määrää.

Suomesta vuoden 2018 WHO-tilastossa oli mukana 11 kaupungin mittausasemat (Lohja, Espoo, Oulu, Vantaa, Harjavalta, Lahti, Raahe, Tampere, Vaasa, Lappeenranta ja Helsinki) sekä Ilmatieteen laitoksen Utön ja Virolahden mittausasemat.

EU julkaisee vuosittain hyvin yksityiskohtaisia euroopanlaajuisia ilmanlaatutilastoja ja yhteenvetoja. Myös näissä Suomi ja muut pohjoismaat lähes poikkeuksetta ovat ilmanlaadultaan parhaimmat maat.[3]

 

Alaviitteet


[1] Suomi WHO:n ilmanlaatutilaston kärjessä, Ilmatieteen laitoksen tiedote, 3.5.2018, Linkki tiedotteeseen 

[2] WHO: Suomen ilma maailman kolmanneksi puhtainta, Ilmatieteen laitoksen tiedote, 18.5.2016, Linkki tiedotteeseen

[3] Air Quality in Europe – 2017 report, European Environment Agency, Luxembourg, 2017. Linkki raporttiin

 

Yläreunan kuva: Pia Anttila

Jaa sivu