Eläimet ovat tuntevia olentoja, joiden hyvinvointi ihmisten tulee huomioida kaikessa toiminnassaan, todetaan EU:n Lissabonin sopimuksessa. Ihminen käyttää eläimiä monin tavoin hyväkseen, joten vastuu eläinten hyvinvoinnista kuuluu meille kaikille.

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Kokemus hyvinvoinnista voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvoinnin käsitteeseen sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille.

Hyvinvointiin vaikuttavat eläimen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käyttäytymishäiriöitä tai terveyshaittoja, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. Ihminen on esimerkiksi jalostanut eläimissä piirteitä, jotka sopivat meille, kuten eläimen helppoa luonnetta, hyvää tuotosta ja mieluisaa ulkonäköä. Ihmisen suorittama valinta ei aina ole eläinten hyvinvointia edistävää, mutta jalostuksen eläimille aiheuttamia hyvinvointiongelmia voidaan yrittää ratkaista niin ikään jalostuksen keinoin.

Eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen käytännön tilanteissa on kehitetty erilaisia mittareita. Mittareilla voidaan arvioida eläinten elinympäristön olosuhteita tai eläimestä itsestään mitattavia asioita, kuten ihon tai karvapeitteen kuntoa, ontumista, eläinten välisiä aggressioita tai eläimen pelkoa ihmistä kohtaan. Welfare Quality®-tutkimushankkeessa kehitetty arviointijärjestelmä pohjautuu neljään eläimen hyvinvoinnin osa-alueeseen: kasvatusympäristö, käyttäytyminen, terveys ja ruokinta.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitetyn Welfare Quality® -järjestelmän neljä periaatetta ja 12 indikaattoria

Lähde: Eläinten hyvinvointikeskus, EHK, Linkki

Eläinten hyvinvoinnille ei ole yhtä yksiselitteistä mittaria, joka kertoisi, että eläin voi hyvin. Käyttäytyminen on kuitenkin keskeisessä osassa eläinten hyvinvointia arvioitaessa, sillä eläin pyrkii useimmiten ensin sopeutumaan ympäristöönsä käyttäytymisen avulla. Käyttäytyminen muuttuu, kun eläimen elämään kohdistuu ulkoisia tai sisäisiä paineita. Käyttäytyminen on hyvinvoinnin mittarina usein käyttökelpoisempi ja herkempi kuin esimerkiksi eläimen terveys, fysiologia, tuotos tai rehunkulutus. Terveys on hyvinvoinnin tärkeä osatekijä, mutta se ei yksin kerro riittävästi eläimen hyvinvoinnista. Myöskään tuotantoeläimen tuotos ei yksin todista eläimen voivan hyvin, sillä jalostettu eläin pystyy lyhytaikaisesti tuottamaan tehokkaasti oman hyvinvointinsa kustannuksella. Eläinsuojelusäädökset asettavat eläintenpidolle vähimmäisvaatimukset, mutta nekään eivät ole yksi yhteen eläinten hyvinvoinnin kanssa.

Hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että eläimellä on mahdollisuus tyydyttää olennaisimmat käyttäytymistarpeensa. Lypsylehmän lepoaika jää lyhyemmäksi kovalla makuupaikalla pehmeään verrattuna. Lehmän lepokäyttäytymisestä voi siten päätellä, että pehmeä makuualusta on sen hyvinvoinnille kovaa alustaa parempi. Erilaiset häiriökäyttäytymisen muodot, kuten sikojen hännänpurenta, voivat lisääntyä hyvinvoinnin alentuessa. Hännänpurennassa on kyse tilanteesta, jossa karsinatoverit purevat toistensa häntiä aiheuttaen kivuliaitakin vammoja. Jotkin häiriökäyttäytymisen muodot voivat kertoa, mistä eläimellä on puute. Esimerkiksi vasikoiden toisiin vasikoihin kohdistuva voimakas imeminen voi kertoa niiden tyydyttymättömästä imemisen tarpeesta.

 

Lue lisää Eläinten hyvinvointikeskuksen eläintieto.fi sivulta, Linkki sivustolle

 

Yläreunan kuva: Pixabay/Michael Wedermann

Jaa sivu