Artikkelit Riista, Yleinen

Ilman pitkäaikaisseurantaa on vaikeaa ymmärtää syitä kantojen muutoksiin ja ennakoida tulevaa kantojen kehitystä.

Metsästäjien sekä lintu- ja muiden luontoharrastajien keräämä tieto riistalajien yleisyydestä ei ole arvokasta pelkästään tämänhetkisen kannan suuruuden arvioimista varten, korostaa Luken ohjelmajohtaja, erikoistutkija Katja Holmala.

– Kaikki seuranta-aineisto hyödynnetään myös tutkimuksessa.

Koska tiedot eläinlajeista kerätään toistuvasti samojen, tutkimuslähtöisesti suunniteltujen periaatteiden mukaisesti, vuosien saatossa niistä kertyy arvokkaita aineistoja tutkimukselle. Aineistot ovat avain, jonka avulla voi ymmärtää syy-yhteyksiä kantojen vaihtelun taustalla.

Tällä hetkellä tutkimuskenttä paneutuu erityisesti siihen, miten muutokset maankäytössä ja ilmastossa heijastuvat riistakantoihin.

Miten esimerkiksi keskilämpötilan jatkuva nousu heijastuu kasvillisuuteen, metsäekosysteemiin ja mitä siitä seuraa riistalle? Vaikka riistalajeja ei edes metsästettäisi, niiden runsaus ja levinneisyys tulevat muuttumaan.

– Pitkien aikasarjojen avulla pystymme oppimaan menneestä ja katsomaan myös tulevaisuutta.

Esimerkkitapaukseksi Holmala tuo yhteyden suden ja valkohäntäpeuran välillä.

– Joskus ajatellaan, että sudet vaan menivät Länsi-Suomeen, vaikka kyse on hitaasti edenneestä levinneisyysalueen laajentumisesta. Helposti unohtuu, että suotuisat olosuhteet, kuten valkohäntäpeuran vahvistunut kanta, ovat auttaneet susien runsastumiseen lännessä. Länsi-Suomessa on nyt vankka susikanta, koska siellä on paljon ruokaa, myös suden pääravintoa hirveä.

Metsästäjien riistakolmioista keräämän seurantatiedon avulla löydettiin yksi syy, miksi metsäkanalintujen kannat vahvistuivat.

– Kun ilveskanta 2010-luvulla kasvoi, se vähensi saalistuksellaan kettujen määrää. Tämä näkyi itäisessä Suomessa metsäkanalintukantojen kasvuna kymmenien vuosien aikatrendissä. Vaikka ilves ketun tavoin syö metsäkanalintuja, sen vaikutus kettukantaan oli niin paljon suurempi, että metsäkanalinnut pystyivät elpymään.

Teksti: Heikki Hamunen

Yläreunan kuva: Petri Timonen, Luke