Artikkelit Kala, Metsä, Talous

Sahanpuru on muodostunut ongelmajätteeksi monilla sahoilla, kun sitä ei päästä hyödyntämään. Purukasojen kasvaminen saattaa jopa rajoittaa tuotantoa. Luken Risto Korpinen uskoo, että sahanpuru voisi olla osa vastausta maailman ravinnontarpeeseen.

Vuonna 2050 maailmassa on noin kaksi miljardia ihmistä nykyistä enemmän, ja he kaikki tarvitsevat ruokaa. Ravinnon niukkuus tulee yleistymään, koska viljelyskelpoisen maan määrä vähenee 600 neliömetrillä ihmistä kohden. Samaan aikaan Suomen sahat tuottavat 3,3 miljoonaa kuutiometriä sahanpurua joka vuosi. Vaikka suuri osa sahanpurusta käytetäänkin sellun ja energian tuotantoon, merkittävä määrä kerääntyy kasoihin, jää käyttämättä ja lopulta mätänee.

Sahanpurun jalostaminen kalanrehuksi on mutkikas prosessi. Klikkaa kuva suuremmaksi. Kuva: Ville Kujansuu / MAK Media.

Maailman nälänhätä ja sahanpuru saattavat vaikuttaa kahdelta erilliseltä asialta, mutta Luken tutkijan Risto Korpisen mielestä ne voidaan yhdistää. Korpinen johtaa projektia nimeltään MonoCell – Korkealuokkaista yksisoluproteiinia kalanrehuksi. Projektin nimi kertoo paljon sen tavoitteesta: korkealuokkaisen yksisoluproteiinin valmistaminen sahanpurusta. Proteiini voidaan myöhemmin jalostaa kalanrehuksi.

”Elintarviketuotannon tulevista haasteista on keskusteltu paljon. Se on myös yksi syy, miksi päädyin tähän ideaan”, Korpinen sanoo.

Ajatus puun käyttämisestä ravinnoksi ei ole mitään uutta Suomessa. 1800-luvun nälkävuosina suomalaiset selviytyivät leipomalla pettuleipää männyn kuoresta. Samaa hätäravintoa syötiin myös vuoden 1918 sisällissodan aikana.

Metsäkatoa ja sukupuuttoa vastaan

Korpisen mukaan on selvää, että emme voi jatkaa soijan ja villikalan syöttämistä viljeltäville kaloille nykyiseen tapaan.

”Villikalan käyttö kalanrehuna on johtanut maailman kalakantojen romahtamiseen.”

Samaan aikaan soijateollisuuteen kohdistuu runsaasti kritiikkiä. Soijaplantaasien tieltä raivataan metsää, ja niiden vaatima viljelykelpoinen maa voitaisiin käyttää ihmisravinnon kasvattamiseen eläinten rehun sijaan.

”Suomessa käytetään paljon soijan kaltaista tuontirehua. Kalateollisuudelta puuttuu kestävä kotimainen vaihtoehto kalanrehuksi”, Korpinen sanoo.

Sahanpuru on hyvin tuttu materiaali Korpiselle. Opiskellessaan Turun Åbo Akademissa hän teki diplomityönsä selluloosan valmistamisesta sahanpurusta. Korpinen pitää sahanpurua ihanteellisena kalanrehun raaka-aineena kalanrehua varten, koska se ei sovellu syötäväksi sellaisenaan.

”Voisimme tehdä saman peruna- tai maissitärkkelyksellä, mutta niitä voi käyttää myös ihmisravintona. Yhdysvalloissa tärkkelyksestä tehdään bioetanolia, vaikka maailmassa on paljon nälästä kärsiviä ihmisiä. On vastoin omaa moraaliani käyttää ruokaa polttoaineen tuotantoon.”

Laajaa ja monipuolista kokemusta

MonoCell-projekti pääsi toden teolla vauhtiin elokuussa, kun ensimmäiset kokeet tehtiin. Sahanpurun hyödyntäminen proteiinin tuotannossa on pitkälle kehitetty prosessi, johon sisältyy useita vaiheita.

Risto Korpinen johtaa MonoCell-projektia, jonka tavoite on edistää uusien kotimaisten, kestävien proteiinilähteiden käyttöä kalanrehuissa. Kuva: Erkki Oksanen.

Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2017 syksyn aikana. Ryhmä koostuu kymmenestä tutkijasta eri puolilta Suomea. Korpinen työskentelee pääasiassa ensimmäisten vaiheiden parissa, koska hän on projektin johtava tutkija ja tekee ensimmäiset kokeet. Osa tutkimusmenetelmistä on varsin tuttuja tutkijaryhmälle, koska niitä on käytetty aiemmin muissa projekteissa.

”Ryhmäämme kuuluu esimerkiksi elintarvike- ja ravitsemusasiantuntijoita. Jokaisella ryhmämme jäsenellä on oma tehtävänsä, joka vastaa hänen asiantuntemustaan. Lopuksi tutkija Frans Silvenius tekee elinkaarianalyysin, joka kertoo, kuinka paljon energiaa ja kemikaaleja koko prosessissa on käytetty”, Korpinen sanoo.

Uutta liiketoimintaa vaikeuksissa oleville sahoille

Korpinen uskoo, että puupohjaisella proteiinilla on hyvä mahdollisuus tulla vakavaksi vaihtoehdoksi kalanrehua varten. Sellutehtailla on oikeanlaiset laitteistot MonoCell-innovaation kehittämiseen ja käyttöön ja siten uuden liiketoiminnan luomiseen.

”Tehtaat voivat perustaa proteiinin tuotantoyksiköitä alueelleen. Ne voivat hyötyä synergiasta kierrättämällä materiaalien, veden ja kemikaalien lisäksi energiaa, kuten sähköä ja höyryä”, Korpinen sanoo.

Proteiinintuotanto tarjoaisi myös vastauksen Suomen sahojen merkittävään ongelmaan. Tällä hetkellä sahanpurua voidaan käyttää esimerkiksi biopolttoaineiden valmistukseen, mutta Suomen nykyisen energiapolitiikan vuoksi se ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Valtio tukee metsähakkeen, myös ulkomailta tuodun, käyttöä energianlähteenä, mutta tuet eivät koske kotimaista sahanpurua. Tämä on johtanut sahanpurun hinnan romahtamiseen energianlähteenä. Se on myös syy Korpisen optimistisuudelle sahojen suhteen. Sellutehtaiden tapaan sahatkin voivat lisätä kannattavuuttaan hyödyntämällä tuotantonsa sivuvirtoja.

MonoCell-projektin lähitulevaisuudessa siintää jo yhteistyö proteiinin tuottamisesta kiinnostuneen tahon kanssa.

”Toivomme myös löytävämme kumppaneita eläinrehun tuottajista. Ensin meidän on kuitenkin tehtävä tutkimustyö ja selvitettävä kustannukset ja materiaalin käyttö.”

Teksti: Silja Annila / Kaskas Media