Muinaisten puiden vuosilustot paljastavat karuja ajanjaksoja. Usein ilmaston kylmenemisen on aiheuttanut tulivuorenpurkaus.
Lapissa koettiin keskikesällä harvinaislaatuisia pakkasia vuonna 1627 ennen ajanlaskun alkua ja vuonna 536 ajanlaskun alun jälkeen. Kylmyyden vuoksi puiden kasvu vaurioitui niin Suomessa kuin todennäköisesti laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla
Näistä vuosituhansia sitten vallinneista ilmasto-oloista kertovat Ylä- ja Itä-Lapin pienten järvien pohjakerrostumista kerättyjen männynrunkojen vuosilustot.
Alkukesästä puuhun syntyy suuria ja ohutseinäisiä, vaaleita kevätpuusoluja, syyskesällä pienempiä paksuseinäisiä ja tummia kesäpuusoluja. Siten puunrunkoon muodostuu lustoja eli värisävyin erottuvia vuosirenkaita. Vuosilustojen paksuus kertoo, minkälainen sää kyseisenä vuonna on ollut.
”Hyvissä kasvuoloissa puun runkoon syntyy paksu lusto, kurjissa oloissa hyvin ohut lusto”, kertoo puiden dendrokronologiaa eli puiden vuosilustoja ja niiden vaihtelua tutkiva Samuli Helama Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Kesähallojen myötä varmasti myös muut kasvit kärsivät, samoin ihminen. Syynä poikkeuksellisiin ilmasto-oloihin olivat tulivuoren purkauksesta ilmakehään päässeet hiukkaset eli aerosolit. Ne pimensivät auringon ja heikensivät kasvien yhteyttämistä.
1600-luvulla ennen ajanlaskun alkua Suomessa elettiin esihistoriallista aikaa. Sen ajan ilmastosta saadaan hyvinkin tarkkaa tietoa pohjoisten mäntyjen vuosilustoista.
”Puun vuosilustot kertovat ilmasto-oloista kalenterivuoden tarkkuudella. Missään muussa aineistossa ei ole yhtä kauas menneisyyteen näin tarkkaa aikasidonnaisuutta”, Helama toteaa.
Tarkkuuden ansiosta päästään kärrylle menneiden aikojen ilmastovaihteluista.
Ilman dendrokronologiaa ei esimerkiksi arkeologisilla tai muilla menneen ajan ilmaston tutkimuksilla päästä lähellekään samaa ajoitustarkkuutta.
Lapin mäntyjen vuosilustoista on rakennettu Lukessa yli 7 600 vuoden mittainen lustokalenteri, johon voidaan verrata erilaisia historian tapahtumia. Kalenteri kuuluu maapallon pisimpiin.
Ilmaston muutosten tulkinnassa lustokalenteria pidetään erityisen hyvänä, koska Lapin metsiin ei ihminen menneinä vuosisatoina vielä paljoa vaikuttanut.
Mihin menneiden aikojen ilmastotietoa tarvitaan?
Helaman mukaan meidän on syytä pohtia, miten nykyihminen selviytyisi, jos vastaavia kesäpakkasia tai muita poikkeavia ilmasto-olosuhteita tulisi nyt. Riittäisivätkö ruokavarastomme, jos sadot romahtaisivat pohjoisella pallonpuoliskolla eikä tuontiviljaa liiemmin olisi?
Osaisimmeko varautua tilanteeseen?
Ilmaston hidas, jatkuva lämpeneminen ei enää yllätä meitä. Osin siksi äkillinen kylmä vaihe koettaisiin erityisen yllätyksellisenä. Juuri yllätysmomentti voi sekoittaa yhteiskunnan.
”Mikään ei ole todennäköisempää kuin se, että vastaavaa tulee tapahtumaan. Mikään ei kuitenkaan ole epävarmempaa kuin se, milloin se tapahtuu”, Helama pohtii.
Tulivuorenpurkaukset olivat syynä 500-luvun puolivälin poikkeuksellisen synkkään ja kylmään ajanjaksoon pohjoisella pallonpuoliskolla.
Purkauksista ilmakehään levinneet aerosolit pimensivät auringon pitkäksi aikaa. Näitäkin äkillisiä muutoksia on tutkittu Lapin mäntyjen vuosilustoista.
Saapuvan säteilyn määriä voidaan ennallistaa vuosilustoista analysoitujen hiili-isotooppisuhteen vaihteluiden perusteella. Isotooppimääritykset on tehty Helsingin yliopiston Ajoituslaboratorion kanssa.
Poikkeuksellisen kehnot olosuhteet vaikeuttivat maanviljelyä. Oletettavasti heikentynyt auringonsäteily vähensi väestön D-vitamiinin tuotantoa. Ihmisten yleiskunto heikkeni nälän vuoksi, ja kurjuuden kierrettä lisäsi heikentynyt vastustuskyky.
Karut vuodet osuvat yksiin Rooman valtakuntaa horjuttaneen paiseruttoepidemian kanssa. Epidemia alkoi vuonna 542 ja tappoi arviolta puolet tai enemmän silloisen Itä-Rooman väestöstä. Rutto levisi läpi Euroopan, Välimeren alueelle ja mahdollisesti Suomeen saakka. 700-luvulle tultaessa tauti oli tappanut kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Myös 1600-luku jälkeen ajanlaskun alun oli suomalaisille yhtä katastrofia.
Vuonna 1601 koettiin niin kutsuttu suuri olkivuosi, jolloin sato kuoli pystyyn pakkasen vuoksi. Katovuosia oli useampi peräkkäin. Niiden seurauksena lopulta lähes viidennes kansasta kuoli nälkään ja kulkutauteihin.
Vuoden 1601 vuosilusto on Lapissa erityisen kapea, ja sen kesäpuusolujen seinämät olivat poikkeuksellisen kapeita. Ne kertovat kesäajan kylmyydestä.
Suuren olkivuoden aikaisen kylmyyden aiheutti todennäköisesti Huaynaputina-tulivuoren purkaus edellisenä vuonna Perussa.
”Tällä ajanjaksolla on suuri vaikutus suomalaisten perimään ja suomalaisuuteen. Se pistää pohtimaan, miksi juuri me, sinä ja minä, olemme täällä, eivätkä jotkut muut.”
Helaman mukaan tulivuoren purkaukset aiheuttavat ilmaston luontaista vaihtelua, johon ihminen ei voi juuri vaikuttaa. Niiden taustalla on suuria geologisia voimia. Voimme silti yrittää varautua näihin ilmiöihin.
Sen sijaan nykyinen ilmaston lämpeneminen on pitkälti kiinni ihmisen toimista, joita meidän pitäisi yrittää muuttaa.
Teksti: Riitta Salo-Kauppinen
Sivun yläreunan kuva: Hannu Herva
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.6.2019
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.
