Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa projektissa ”Metsälain ja metsätuholain arvioinnin jatkoselvitys, METULA” pyrittiin löytämään vastauksia aiemman selvityksen esiin tuomiin tutkimus- ja selvitystarpeisiin. Tämä raportti keskittyy metsätuholakia koskeneisiin lisäselvitystarpeisiin.
Innovatiivinen ruokajärjestelmä- tutkimusohjelman (InnoFood), 2016–2020, visiona on ollut tuottaa ratkaisuja kestävään ruokajärjestelmään, jossa tuotettu ruoka on terveellistä ja sen tuotanto ja kulutus tapahtuvat kestävästi luonnonvaroja säästäen sekä niitä optimaalisesti käyttäen ja kierrättäen. Raportissa kuvataan Luonnonvarakeskuksessa vuosina 2016–2020 toteutetun tutkimusohjelman päätuloksia.
Raportissa kuvataan Luonnonvarakeskuksessa vuosina 2016–2020 toteutetun tutkimusohjelman päätuloksia. Raportti on suunnattu laajalle lukijakunnalle, jota yhdistää kiinnostus metsiä, niiden kehitystä, käyttöä sekä metsäbiotalouteen liittyvää tutkimusta kohtaan.
Sinisen biotalouden tutkimusohjelma toteutettiin vuosina 2016–2020. Keskeiset tavoitteet olivat edistää ja varmistaa vesivarojen kestävä käyttö, tukea vesipohjaisia yrityksiä (vesiviljely, kalastus, kalankäsittely) ja kehittää vesivarojen lisäarvoa tuottavia tuotteita. Sininen biotalous -ohjelmassa on tehty vuosina 2016−2020 tieteellisesti korkeatasoista tutkimus- ja kehitystyötä kalavarojen kestävän käytön ja kotimaisen kalan tarjonnan lisäämisen edistämiseksi, vesialan yritystoiminnan tukemiseksi sekä lisäarvotuotteiden kehittämiseksi akvaattisista resursseista. Ohjelma on myös tukenut sinisten hyvinvointi- ja virkistyspalvelujen kehittämistä. Raportissa kuvataan Luonnonvarakeskuksessa vuosina 2016–2020 toteutetun tutkimusohjelman päätuloksia.
Luonnonvarakeskus arvioi vuosittain karhukannan koon ja pentutuoton sekä mallittaa karhukannalle kestävän metsästysverotuksen. Kanta-arvio ja malli ovat tärkeä osa karhukannan hoidon tietopohjaa. Arvio karhukannasta tehdään erikseen kannanhoitoalueille ja riistakeskusten alueille. Tähän raporttiin on kirjattu arviot karhukannan runsaudesta ja pentutuotosta, jotka perustuvat petoyhdyshenkilöiden kalenterivuonna 2020 kirjaamiin karhuhavaintoihin.
Suomessa oli tammikuun 2021 alussa keskimäärin (mediaani) 3426 villisikaa. Kanta-arvion todennäköisyysväli (90 %) on 2209–5727 yksilöä. Arvion perusteella villisikakannan kasvutrendi on nouseva edellisvuoden kanta-arvioon verrattuna. Luke on kehittänyt tilastotieteellistä villisikakanta-arviointia vuodesta 2017 lähtien ja nyt aikasarjan karttuessa voitiin siirtyä uuteen malliin. Keskeisin ero entiseen on, että nykyinen malli arvioi kannan koon koko aikasarjan pituudelta, kun taas vanhalla mallilla arviointi perustui vain kahden peräkkäisen vuoden havaintoaineistoihin. Tässä raportissa esitellään vuonna 2021 käyttöönotettua villisikakannan arviointimallia sekä sen tuottamat arviot villisikakannan runsaudesta ja esiintymisestä Suomessa 2016–2020.
Tornionjoella lohien kutunousua on seurattu kaikuluotaamalla vuodesta 2009 alkaen. Kahdentoista vuoden seurantajakson (2009–2020) aikana nousulohien määrät kaikuluotauspaikalla ovat vaihdelleet 17200–100200 lohiyksilön välillä. Kaikuluotaus aloitetaan toukokuun ensimmäisten viikkojen aikana, joen jää- ja tulvatilanteen niin salliessa. Ensimmäiset lohet havaitaan kaikuluotaimissa tyypillisesti toukokuun puoleen väliin mennessä. Vilkkaimmillaan lohien nousu on kesäkuun kahdella viimeisellä viikolla.
Luonnonvarakeskus ja Pellervon taloustutkimuksen tekivät touko-syyskuussa 2020 uuden metsätalouden kannustejärjestelmän luonnoksen evaluoinnin. Evaluoitu dokumentti on Metsätalouden kannustinjärjestelmä 2020 -luvulla työryhmän valmisteilla oleva muistioluonnos. Tämä julkaisu on vain ulkoasullisesti muokattu versio maa- ja metsätalousministeriölle 30.9.2020 toimitetusta evaluointiraportista.
Tämä raportti kokoaa kansainvälistä ja kotimaista tutkimustietoa puhtaan puun sisäilmapäästöistä. Kaikista puulajeista haihtuu yhdisteitä ympäröivään ilmaan, mutta päästöjen määrä ja koostumus vaihtelevat muun muassa puulajin, näytetyypin ja näytteen käsittelytavan mukaan.
Luomubuumi – Lisää luomutuotteita rohkeilla kokeiluilla ja paremmalla osaamisella-hanke, jonka toteuttivat Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Luomuinstituutti. Hankkeen tavoitteena oli edistää luomutuotteiden ja -luonnontuotteiden kysyntää ja tarjontaa sekä rohkaista uusia yrittäjiä näkemään luomun kasvavan kysynnän liiketoimintamahdollisuudet.
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten rannikkokalastajien rysistä vapautettujen luonnonlohien eloonjääntiä ja vaelluskäyttäytymistä kesällä 2020 Selkämerellä, eteläisellä Perämerellä ja Perämeren pohjukassa merkittyjen lohien avulla.
Tähän raporttiin on tutkimustulosten lisäksi koottu taustatietoa kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä Suomessa, kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi- ja hallintatoimenpiteistä sekä pölyttäjien altistumisreiteistä kasvinsuojeluaineille. Raportissa on selkeitä toimenpidesuosituksia, joiden avulla paikattaisiin akuutteja tiedonpuutteita torjunta-aineiden käytössä ja niiden vaikutusten seurannassa.
Suomen merenhoidossa asetettiin kaudelle 2016‒2021 uudeksi merenhoitotoimenpiteeksi selvittää rannikkolajien kalastuksen säätelyn tehostamismahdollisuuksia ja -tarvetta. Kalastuksen ohjauksella tai säätelyllä hoidetaan yhteisiä kalavaroja ja pyritään varmistamaan kalakantojen elinvoimaisuus, turvaamaan kalakantojen tuotto sekä kalastuksen kestävyys. Samalla pyritään tehokkaasti hyödyntämään kalojen kasvupotentiaali rajoittamalla kalojen pyyntiä siinä vaiheessa, kun kasvu on vielä nopeimmillaan. Lisäksi tavoitteena on yleensä turvata riittävä kutukannan koko, jotta populaation lisääntymisteho ei heikkene.
Vuosittain hylkeet aiheuttavat haittaa niin kalastukselle kuin kalankasvatuksellekin syömällä pyydyksiin joutuneita tai verkkoaltaissa kasvatettavia kaloja. Ne voivat myös rikkoa verkkoaltaita, jolloin kasvatettavat kalat pääsevät karkaamaan. Kaikilla alueilla missä on kalankasvatusta, voi esiintyä hylkeiden aiheuttamia vahinkoja. Tässä raportissa esitetyt vahinkojen tulokset perustuvat kalankasvattajien antamiin tietoihin.
Kivisimppu ei kuulu Tenojoen vesistön luontaiseen kalalajistoon. Oletus on, että kivisimppu on tuotu Tenoon ihmisen toimesta, mahdollisesti kalankuljetusten yhteydessä. Kivisimppu (Cottus gobio) havaittiin ensimmäisen kerran Tenojokeen laskevasta Utsjoesta vuonna 1979 vuosittaisten sähkökoekalastusten yhteydessä. Kivisimpun esiintymistä ja levittäytymistä koskevan raportin aineistona oli pääasiassa Tenojoen vesistössä tehdyt sähkökoekalastustulokset yli neljältä vuosikymmeneltä. Toistaiseksi kivisimppuja on havaittu ainoastaan Utsjoessa ja sen sivuvesissä, Tenojoen pääuomassa ja Pulmankijärvessä.