Vaarallisten kasvintuhoojien riskinhallinta marja- ja hedelmätuotannossa neuvonnan ja tutkimuksen keinoin:kasvustojen terveyden ylläpito ja riskinhallinnan talous

TERVETARHA Vaarallisten kasvin

Alkamispäivä

01.06.2014

Päättymispäivä

30.11.2015

Tiivistelmä

Suomalainen hedelmän- ja marjantuotanto on viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikana tullut hyvin riippuvaiseksi ulkomaisesta taimiaineistosta. Ennen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä maahamme ei juurikaan tuotu marjakasvien ja omenan lisäysaineistoa. Omenan viljelyn kehittyminen on tuonut tulessaan uudet lajikkeet, joiden lisäysaineisto hankitaan usein muualta Euroopasta. Kasvinsuojelulainsäädännön muutosten jälkeen vaarallisten kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvia haittoja ei enää korvata toimijoille. Näitä kasvintuhoojia voi kulkeutua maahamme taimiaineiston mukana. Mansikan punamätä (Phytophthora fragariae var fragariae)on on päässyt taimikaupan mukana asettumaan Suomeen ja uhkana on myös mansikan kulmiolaikun (Xanthomonas fragariae)tulo maahamme. Riski hedelmänviljelylle vaarallisen tulipoltteen (Erwinia amylovora) leviämisestä maahamme on lisääntynyt taimituonnin mukana. Apple prolifreration, omenan lisäversoisuustauti on jo asettunut hedelmätarhoihin. Kotimaisen taimituotannon, eritysesti mansikan valiotaimituotannon kehittämistä vastaamaan viljelijöiden tarpeita aloitettiin TERVEMARJA-hankkeessa. Taimituottajat lähtevät hankkeen tuella ja kotimaiseen taimituotantotutkimuksen perustuen tuottamaan isokokoisia paakkusatotaimia joilla saadaan jo istutusvuonna riittävästi satoa. Myös omenan lisäysaineiston tuotantomahdollisuuksia selvitetään. Vaarallisen kasvintuhoojan jo päästyä tilalle on tärkeää hallita tuhoojan edelleen leviämistä ja jatkaa tuotantoa saastuneilla mailla. TERVEMARJA-hankkeessa aloitettuja viljelytekniikkakokeita punamädän haittojen torjuntaan jatketaan edelleen ja painotetaan teknisten ratkaisujen kuten penkin korkeuden lisäksi biologisiin torjuntamahdollisuuksiin. Myös TERVEMARJA-hankkeessa kehitettyä maatestausmenetelmää käytetään taudin paikantamisen viljelmillä. Tämä on tärkeää, koska varsinaisia torjunta-aineita taudeille ei ole ja osittaista suojaa antavien torjuntavalmisteiden lisääntyvä käyttö saattaa aiheuttaa ympäristöhaittoja. Omenan lisäversoisuustaudin hallintaa kehitetään tuottamalla uutta tietoa vektorien käyttäytymisestä ja torjuntamahdollisuuksista ympäristö huomioiden. Hankkeessa tehdään taloustarkastelut mansikan punamädän aiheuttamista haitoista ja tuotantoteknisten vaihtoehtojen ja taimimateriaalien käytöstä. Myös omenan vaarallisten tautien vaikutuksia ja kotimaisen lisäysaineiston tuotantomahdollisuuksia tarkastellaan talousnäkökulmasta. Hankkeessa kehitettävät taudinhallinnan menetelmät viedään nopeasti käytäntöön. Riskinhallinnan tueksi tuotetun neuvonnallisen aineiston levittäminen aloitetaan jo hankkeen aikana järjestettävissä tilaisuuksissa ja hankkeessa kehitettyjä menetelmiä esitellään viljelijöille. Taimituotantomenetelmät ovat sekä taimistojen että marjanviljelijöiden käytettävissä välittömästi. Hanke yhdistää tuotantoketjun eri toimijat tekemään yhdessä riskinhallintaa. Hankkeessa toimivat yhdessä tutkimus, neuvonta, taimituottajat sekä viljelijät. Evira viranomaisena tukee työtä asiantuntemuksellaan.