Siirry pääsisältöön

Taantuvat vesilintupopulaatiot

Taantuvat vesilintupopulaatiot

Taantuvat vesilintupopulaatiot

Luonnonvarojen kestävä käyttö on keskeinen lähtökohta kaikessa biotalouden edistämiseen tähtäävässä toiminnassa. Riistatalous on biotaloutta, jossa pääasiassa metsästyksen keinoin hyödynnetään luonnonvaraisia riistakantoja. Koska luonnonvaraisten riistaeläinten kannat ovat rajalliset ja nykysäädösten puitteissa monen lajin kohdalla alttiit yliverotukselle, niiden hyödyntämiseen pohjautuvassa biotaloudessa tulee ottaa huomioon erityisesti ekologisen kestävyyden vaatimus.
Metsästyksen voidaan katsoa olevan ekologisesti kestävää, mikäli kannat pysyvät vakaina ja elinvoimaisina. Sen sijaan taantuvien lajien kohdalla metsästyksen ekologinen kestävyys voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Riistavesilintujen kohdalla tilanne on tämä. Sisävesillä pesivästä kahdestatoista metsästettävästä lajista (sorsat ja nokikana) kahdeksan lajin kanta on taantunut siinä määrin, että laji on luokiteltu joko vaarantuneeksi tai erittäin uhanalaiseksi. Kaikkien näiden lajien kohdalla kehitys on mennyt huonompaan suuntaan edelliseen (vuodelta 2010) uhanalaisuuskatsaukseen verrattuna.
Riistatalouden jatkuvuuden turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan pikaisesti tutkimustietoa eläinkantojen kokoon ja vaihteluun vaikuttavista tekijöistä, erityisesti metsästyksen ja muiden ihmistoimintaan liittyvien tekijöiden, kuten ilmastonmuutos ja elinympäristömuutokset, vaikutuksista. Tutkimustiedon tarve on erityisen akuutti vesilintujen kohdalla. Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että vesilintujen taantumisen taustalla olisi toisaalta elinympäristöjen ylirehevöityminen ja toisaalta tiettyjen kasvillisuustyyppien taantuminen. Metsästys sinänsä ei näyttäisi yleisellä tasolla selittävän vesilintujen taantumisia, mutta metsästyksen roolia yksittäisten lajien kannanvaihtelussa ei ole tarkemmin tutkittu. Sama koskee ilmastonmuutoksen vaikutuksia, joista ylipäätään tiedetään vesilintujen osalta hyvin vähän. Esimerkiksi joidenkin myöhään muuttavien lajien pesintäaikataulu ei välttämättä aikaistu vaikka keväät aikaistuvat, mikä saattaa heikentää lisääntymistulosta. Lisäksi ilmastonmuutoksella voi olla ennalta arvaamattomia vaikutuksia saaliin ikärakenteeseen ja saaliin jakautumiseen paitsi Suomessa myös koko Euroopassa. Vesilinnut ovat kansainvälinen luonnonvara, jota hyödynnetään kaikkialla Euroopassa pesimäalueilta talvehtimisalueille. Ilmastonmuutos aikaistaa joidenkin lajien (aikaiset muuttajat) pesimäaikataulua, mikä puolestaan voi aikaistaa syysmuuttoa. Tämä voi vaikuttaa lintujen alueelliseen saatavuuteen pienentäen saalismääriä pesimäalueilla ja vastaavasti lisäten niitä talvehtimisalueilla.
Tällä tutkimushankkeella pyritään turvaamaan riistatalouden jatkuvuus ja tukemaan sen kehittämistä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa, jolla edesautetaan vesilintukantojen elpymistä ja metsästyskestävyyden kohenemista. Hankkeessa selvitetään erityisesti taantuvien lajien kannankehityksen taustalla olevia syitä ja arvioidaan metsästyksen ja muiden tekijöiden, kuten ilmastonmuutos ja elinympäristömuutokset, keskinäinen merkitys vesilintujen kannanvaihtelussa ja pitkän aikavälin muutoksissa. Hankkeen tuottama tieto edesauttaa vesilintukantojen kestävän käytön suunnittelua ja toteutumista Suomessa ja muualla Euroopassa. Projekti tuottaa uutta tietoa päätöksenteon pohjaksi metsästys- ja ympäristöviranomaisten tarpeisiin.