Neonikotinoidien käytön vaikutus suomalaisessa öljykasvien kasvinsuojelussa mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin

NEOMEHI Neonikotinoidien käytö

Alkamispäivä

01.05.2013

Päättymispäivä

31.12.2015

Tiivistelmä

Neomehi-hankkeen tärkein tavoite oli selvittää vaikuttavatko neonikotinoideja sisältävät torjunta-aineet pölytyspalvelussa käytettyjen mehiläispesien menestykseen ja talvehtimiskykyyn. Hankkeessa tutkittiin kahden kasvukauden ajan minkälaisia vaikutuksia rypsinviljelyssä käytettävillä, neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla on mehiläisiin suomalaisessa öljykasvin viljelyssä. Nyt julkaistava hankeraportti kokoaa yhteen kaksivuotisen Neomehi-hankkeen keskeisimmät tulokset.
Koejärjestely sisälsi neljä kenttäkoetta kumpanakin kasvukautena 2013–2014, joissa viljeltiin rypsiä. Neonikotinoideja sisältäviä insektisidejä käytettiin eri tavoin kullakin pellolla. Koepellolla joko ei käytetty neonikotinoideja tai ruiskutettiin neonikotinoidilla (tiaklopridi) kirppoja vastaan ja/tai käytettiin neonikotinoidilla peitattua (tiametoksaami) siementä rapsikuoriaisia vastaan. Kasvien kasvua ja kasvutiheyttä seurattiin, ja pelloilla vierailevien mehiläisten ja muiden pölyttäjäryhmien esiintyminen laskettiin kasvukauden aikana. Kunkin pellon laidalla pidettiin viittä mehiläispesää. Mehiläispesien kuntoa seurattiin ja mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärä laskettiin vähintään neljällä eri tarkastuskäynnillä kesän aikana. Vahvuuslaskentoja tehtiin myös syksyjen 2013 ja 2014 aikana sekä keväällä 2014 ja 2015. Tällöin saatiin tarkempaa tietoa molempien hoitovuosien talvehtimisesta. Mehiläisiin ja mehiläispesän tuotteisiin kerääntyviä neonikotinoidien jäämiä analysoitiin kaikista kenttäkokeen pesistä. Kenttäkokeen lisäksi molempina kesinä 2013–2014 kerättiin näytteitä mehiläispesistä otantana viideltä eri alueelta Suomessa (epidemiologinen pilottihanke, otantatutkimus). Vuonna 2013 otantatutkimuksen näytteet valittiin siten, että puolet pesistä sijaitsi lähellä rypsinviljelyä ja puolet kaukana.
Kasvien kasvu ja kukintojen tiheys oli normaalia kolmella koepellolla vuonna 2013. Yhdellä pellolla kasvu ei ollut niin hyvää johtuen todennäköisesti väärästä kylvösyvyydestä. Vuonna 2014 peittaamattomalla rypsin siemenellä kylvetyt kentät jouduttiin kirppojen vioitusten takia kylvämään uudestaan, jonka seurauksena niiden kukinta oli vasta heinä-elokuun vaihteessa. Pölyttäjälaskennat osoittivat, että pääsääntöisesti mehiläisten lukumäärä pellolla oli korkea, kun kasvin kasvu oli hyvä ja kukintoja runsaasti ja toisaalta taas mehiläisten lukumäärä alhainen kun kasvin kasvu heikkoa. Tällöin esimerkiksi ympäristössä olevat luonnonkasvit houkuttelivat mehiläisiä merkittävästi puoleensa. Koekentillä, jotka käsiteltiin neonikotinoidi-ruiskutuksella, ei mehiläisiä juuri havaittu heti ruiskutuksen jälkeen. Muutama päivä käsittelystä mehiläisten lukumäärä pellolla oli kuitenkin palautunut ruiskutusta edeltäneeseen tilaan.
Ensimmäisen ja toisen kauden tulosten perusteella havaittiin, että neonikotinoideilla kukkivaan kasvuston tehdyt ruiskutukset saattoivat alentaa hieman koepesien aikuisten mehiläisten määrää. Mehiläispesät kuitenkin toipuivat menetyksistä kahden viikon kuluessa. Myös talvenaikainen ruoankulutus sekä talvehtimisindeksi (mehiläisten lukumäärän suhde syksyllä ja keväällä) asettuvat tyypillisiin arvoihin, joita mehiläisyhdyskunnille on mitattu Lounais-Suomessa, eivätkä eri koekenttien mehiläispesät poikenneet toisistaan tässä suhteessa. Talven 2013–2014 aikana kaksi pesää menetti kuningattaren. Toinen pesä oli koekentällä, jota ei käsitelty neonikotinoideilla ja toinen kentällä, jossa neonikotinoideja oli käytetty siementen peittaukseen.
Hoitokaudella 2014 yksi pesistä tukehtui, kun kuhnurit tukkivat siitepölykeräimen. Toinen pesistä menetettiin koekentällä 3, kun muiden pesien mehiläiset ryöstivät sen tyhjäksi sadonkorjuun jälkeen. Talvella 2014–2015 yksi pesä menetti emonsa ja yhden pesän emo alkoi munia kuhnureita aikaisin keväällä 2015. Talvehtimistappiot eivät eroa koko Suomen keskiarvosta (7% 2014 ja 10% 2015).
Jäämätutkimusten perusteella neonikotinoidien jäämiä siirtyy siitepölyn ja meden mukana mehiläispesiin. Peittausaineiden jäämät (tiametoksaamin, klotianidiinin) ovat erittäin yleisiä mehiläispesissä ympäri Suomen. Mitatut jäämäpitoisuudet etenkin medessä johtavat arvioon altistumistasosta, joka on lähellä kirjallisuudessa esitettyjä kroonisia ja akuutteja subletaaleja riskirajoja. Jäämätulosten perusteella ei voida siis täysin pois sulkea tämäntyyppistä riskiä.