Siirry pääsisältöön

Kaskadimalli turvemaiden heikkotuottoisten hieskoivikoiden tehokkaampaan hyödyntämiseen

Kaskadimalli turvemaiden

1) Tausta ja tavoitteet:
Turvemaiden hieskoivikot ovat yleensä laadultaan huonoja, eivätkä ne sovellu sahatavaran tuotantoon, vaan puuaines joudutaan käyttämään joko sellu- tai energiapuuksi. Lisäksi tällaisten puustojen tilavuustuotos on usein huono, joka yhdessä saa aikaan sen, että maanomistajalle metsäojitusalueiden hieskoivikot ovat taloudellinen rasite. Tässä hankkeessaselvitetään mahdollisuuksia parantaa heikkotuottoisten metsäojitusalueiden hieskoivikoiden taloudellista tuottavuutta uusien biomassatuotteiden avulla. Hankkeessa selvitetään käytännön mahdollisuuksia ympätä hieskoivuihin luontaistuotteena käytettävää pakurikääpää, jonka sato voidaan korjata alle kymmenen vuoden kuluttua ymppäyksestä. Tämän jälkeen puusto voidaan korjata pois, jonka jälkeen kantoihin voidaan vielä ympätä koivunkantosientä.

2) Toteutus
Tämän hankkeen tavoitteena on selvittää ja kehittää heikkotuottoisten turvemaiden tehokkaampia hyödyntämismahdollisuuksia kaskadimallin (toisiaan seuraavien toimenpiteiden) mukaisesti, jossa ensin ympätään hieskoivuihin arvokasta, rohdoskasvina tunnettua pakurikääpää (Inonotus obliquus), jonka jälkeen osa puustosta hakataan aines- tai energiapuuksi, ja lopuksi koivunkantoihin ympätään syötävää, kauppasieniluokitukseltaan erinomaista, kolmen tähden koivunkantosientä (Kuehneromyces mutabilis).
Koetta varten valitaan puuntuotannollisesti heikkotuottoinen, turvemaan hieskoivikko, johon koejärjestelyt perustetaan. Koejärjestely toteutetaan ruutukokeena, jossa kolmea puhdasviljeltyä pakurikantaa ympätään koepuihin tehtyihin vauriokohtiin, ja jossa koepuiden määrä/ruutu on 15 kpl kullakin alla mainitulla menetelmällä (15 kpl*3 kantaa sekä syksyllä että keväällä=90 koepuuta):

Pakurikäävän ymppäminen hieskoivuihin suoritetaan seuraavalla tavalla:
- ympätään agariin viljeltyä pakuria akkuporakoneella tehtyihin 2,5 cm syviin reikiin, jotka suljetaan puutapilla. Ymppäysreiät 60, 90 ja 120 cm korkeudessa päällekkäin.
- kontrolli: pakuria ei aktiivisesti levitetä
Ajankohdat:
- syksyllä
- keväällä mahla-ajan jälkeen

Koepuut merkitään ja niiden sijainti määritetään suunta-etäisyys menetelmällä. Puista määritetään läpimitta 1,3 m korkeudelta (mm) ja pituus (dm). Viljelykokeissa käytetään Luonnonvarakeskuksen Parkanon yksikön pakurikäävän puhdasviljeltyjä kantoja. Pakuritartuntoja seurataan silmävaraisesti joka syksy ja kevät kokeen perustamisesta hankkeen loppuun saakka. Mahdollisten pakurikasvainten koko mitataan ja niistä otetaan tuotosnäytteet. Mikäli koepuuhun ei ole ilmestynyt näkyvää pakurikasvainta kahden vuoden aikana infektoimisesta, sienen kehittyminen todennetaan mikroskooppisesti. Kahden vuoden kuluttua koepuista mitataan uudelleen samat tunnukset kuin koetta aloitettaessa ja niiden kunto arvioidaan, sekä määritetään puiden kasvut. Ymppäysajankohdan ja rungon järeyden vaikutus pakurin esiintymiseen analysoidaan soveltuvin tilastollisin menetelmin. Pakurikäävän tuleva mahdollinen potentiaalinen tuotos arvioidaan massana kg ha‒1, sekä taloudellisena tuotoksena kilohinnan mukaan.

Pakurikäävän tuotosarvioiden jälkeen koemetsikön puustosta kaadetaan kevättalvella noin puolet runkoluvusta jäljitellen normaalia kuitu- tai energiapuukorjuuta, lopun puuston jäädessä varjostavaksi verhopuustoksi takaamaan otolliset kasvuolosuhteet koivunkantosienelle, jotka ympätään vastakaadettuihin kantoihin ja pienimuotoisesti mahdollisesti myös irtopölkkyihin.

Koivunkantosienen viljelyssä kanto jätetään maahan, ja sienen on tarkoitus vallata näkyvän kannon lisäksi sen juuria ja lahottaa nämä vähitellen samalla sieniä tuottaen. Kantoviljelmien etuna verrattuna esim. irtopölkyillä tapahtuvaan kasvatukseen verrattuna on mm. sienten hyvä vesitalous pitkien juurikanavien kautta. Ymppäysmenetelmästä on monia muunnelmia, ja niistä valitaan tähän tarkoitukseen soveltuvin. Todennäköisin käytetty menetelmä tulee olemaan samankaltainen kuin pakurikäävän ymppäyksessäkin, jossa ympätään agariin viljeltyä sientä akkuporakoneella tehtyihin 2,5 cm syviin reikiin, jotka suljetaan puutapilla. Kuten pakurikäävän viljelykokeessakin, myös koivunkantosienen ymppäys toteutetaan sekä syksyllä että keväällä parhaan ymppäysajankohdan löytämiseksi.

3) Tuotokset
Turvemaiden heikkotuottoisten hieskoivikoiden tehostetun hyödyntömisen kaskadimalli metsänomistajille. Menetelmäkehitys. Julkaisut.

4) Vaikuttavuus ja käytäntöön vienti

Hankkeen tulokset hyödyttävät ainakin alkuvaiheessa eniten omatoimisia yksityismetsänomistajia. Hankkeessa pyritäänkin löytämään sellaisia yksinkertaisia, helposti toteutettavia ja suhteellisen edullisia viljelymenetelmiä sekä pakurikäävälle että koivunkantosienelle, joiden toteutuksesta metsänomistajat voisivat suurelta osin itse vastata. Kun toimivat viljelymenetelmät on alkuvaiheen testien jälkeen todennettu, menetelmiä markkinoidaan metsänomistajille mahdollisuutena kasvattaa tuotto-odotuksiltaan marginaalisten turvemaiden hieskoivikoiden taloustulosta. Markkinointikanavina käytetään seminaareja, messuja, Luonnonvarakeskuksen Internet-sivuja ja esim. Metsälehteä, johon pyritään tekemään menetelmistä yksityiskohtainen artikkeli. Kiinnostuneiden yhteydenottojen perusteella laaditaan muutamalle metsänomistajalle pilot-suunnitelma tulosten viemiseksi käytäntöön heidän maillaan. Menetelmän saadessa medianäkyvyyttä, ja mikäli kiinnostusta heiltä löytyy, otetaan mukaan mahdollisesti myös suurempia maanomistajaryhmiä, esim. Metsähallitus ja metsäyrityksiä. Näiden mailla voisivat toimia myös maata omistamattomat keräilytuotekaupasta kiinnostuneet esim. keräyslupien turvin. Koivunkantosienen kerääminenhän on luonnollisesti jokamiehenoikeus, pakurikäävän keräämiseen sen sijaan tarvitaan maanomistajan lupa.

5) Asiakkaat
Metsänomistajat