EU EAKR Happaman vesikuormituksen ehkäisy Perämeren kaaren alueella 2012-2014 (Perämerenkaaren HaKu)

HaKu

Alkamispäivä

01.07.2012

Päättymispäivä

31.12.2015

Tiivistelmä

Happamat sulfaattimaat saivat alkunsa tuhansia vuosia sitten nykyisen Pohjanlahden rannikon peit-täneessä Litorina-meressä, jonka pohjaan kerrostui pieneliöstöstä peräisin ollutta sulfidimuotoista rikkiä. Maankohoamisen myötä entisen merenpohjan kuivuminen ja edelleen kuivatus viljely- ja metsätalouskäyttöön on johtanut siihen, että merenpohjaan sedimentoitunut sulfidimuotoinen rikki on päässyt hapettumaan ja muodostamaan lopulta rikkihappoa, joka laskee voimakkaasti ympäris-tön happamuutta ja liuottaa samalla maasta metalleja vesiliukoiseen muotoon, ja tästä on välitöntä haittaa peltoviljelylle. Haitta ei kuitenkaan rajoitu pelkästään peltoalueille eikä edes ainoastaan maa-alueille, koska happamuus ja sen liuottamat metallit siirtyvät happamilta sulfaattimailta tapah-tuvan valunnan yhteydessä ympäröiviin vesistöihin, joissa veden happamuuden lisääntyminen ja vesiliukoiset metallit ovat vakava uhka kalakannalle. Sulfaattimaihin sisältyvä riski realisoitui vii-meksi vuoden 2006 lopulla Pohjois-Pohjanmaalla, jolloin jokiveden happamoituminen aiheutti Sii-kajoen alajuoksulla kalojen massakuoleman. Olkijoen alkuperäisen harjus- ja tammukkakannan huomattiin myöhemmin taantuneen voimakkaasti ja lohikalaston arvioitiin toistaiseksi hävinneen._x000D__x000D_Todennäköisyys ongelmien toistuvuuteen kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, koska sen arvioidaan johtavan mm. liian kuivien ja märkien kausien yleistymiseen. Vaikka ongelman olemassaolo tiede-tään, ongelma-alueiden maantieteellistä sijaintia ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että happamoitu-misriski voitaisiin maankäytön suunnittelulla estää. Tässä hankkeessa selvitetään hankealueen happamien sulfaattimaiden sijainti ja ominaisuudet, arvioidaan ja testataan eri toimenpiteiden soveltu-vuutta happaman kuormituksen torjunnassa, laaditaan ohjeistusta kuormituksen torjutaan._x000D__x000D_Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 toteaa vesialueiden virkistyskäytön huomioimisen, vesihuollon turvaamisen ja eliöstön säilymisen lisäksi, että vesien kunnostus on tarpeen myös kalojen ja ravun tärkeiden lisääntymisalueiden ja elinympäristöjen pa-rantamiseksi. Erityisen tärkeää on vaelluskalakantojen elvyttäminen ja pitäminen elinvoimaisena. Valtakunnallisissa vesienhoitosuunnitelmissa happamien sulfaattimaiden kuormituksesta kärsivien vesistöjen tila todetaan erityisen ongelmalliseksi, mihin puolestaan toimenpideohjelmissa otetaan kantaa mm. kuivatusjärjestelmien kehittämisen sekä erityisesti riittävien kartoitustietojen tarpeen osalta. Hallitusohjelma tähtää ko. vesienhoidon suunnittelun avulla valuma-alueilta tulevan kuormi-tuksen vähentämiseen sekä erityisesti jokien tilan parantamiseen kehittämällä yhdessä alan toimi-joiden kanssa kustannustehokkaita keinoja vesistöjen suojelemiseksi.