Glyfosaatin käytön aiheuttamat ympäristöriskit: aineen kulkureitit savimaalla ja päätyminen vesistöön

GlyFos Glyfosaatin käytön aihe

Alkamispäivä

01.10.2010

Päättymispäivä

31.12.2018

Tiivistelmä

Glyfosaatin käyttö juolavehnän sekä heinämäisten ja syysitoisten rikkakasvien torjunnassa on viime vuosina lisääntynyt erityisesti suorakylvömailla. Aikaisemmassa tutkimuksessa 2007-2009 noin 60 % suorakylvölohkoista käsiteltiin keväisin glyfosaatilla. Vuonna 2007 glyfosaatin myynti tehoaineena oli 557 000 kg. Käytännössä joka neljäs peltohehtaari käsitellään vuosittain glyfosaatilla. Vaikka glyfosaatti sitoutuukin helposti maahan, sitä voi myös kulkeutua valumaveden mukana joko maa-ainekseen sitoutuneena tai veteen liuenneena. Glyfosaatti ja fosfori sitoutuvat maassa samoihin Al- ja Fe-oksideihin/hydroksideihin. Jos maassa on paljon sitoutunutta fosforia, glyfosaatille ei löydy helposti vapaata sitoutumispaikkaa, jolloin sitä voi huuhtoutua veteen. Suorakylvömailla maan fosforipitoisuus on suurin pintakerroksessa, koska maata ei muokata. Ruiskutuksessa rikkakasvuston ohittanut glyfosaatti kilpailee maan pinnalla samoista sitoutumispaikoista. Glyfosaatin huuhtoutumista voitaneen ennustaa mittaamalla maan fosforipitoisuus ja maan fosforinpidätykseen vaikuttavat ominaisuudet. Glyfosaatin torjuntavaikutus perustuu kasvien aminohapposynteesiin tarvittavan entsyymin estoon. Koska vastaavaa entsyymiä ei ole eläimillä, niin glyfosaattia ei ole pidetty erityisen toksisena aineena. Sen pitkäaikaiskäytön vaikutuksista ihmiseen ei ole kuitenkaan tietoa. Sillä on mm. epäilty olevan vaikutuksia ihmisen lisääntymiseen ja sikiönkehitykseen. Siksi on tärkeätä selvittää, paljonko glyfosaattia kulkeutuu ympäristöön ja mitä seurauksia lisääntyneestä käytöstä saattaa olla ympäristölle. Laitisen väitöskirjassa 2009 selvitettiin glyfosaatin ja sen hajoamistuotteen aminometyylifosfonihapon (AMPAn) kulkeutumisreittejä hietamaalla. Koealue sijaitsi Toholammilla, Pohjanmaalla ja kasvukausi oli vähäsateinen. Savimaalta glyfosaattia saattaa kulkeutua eroosioaineksen mukana sekä pinta- että salaojavalunnassa. Tässä hankkeessa selvitetään glyfosaatin ja AMPAn kulkeutumisreittejä Lounais-Suomen savialueella, jossa peltoprosentti, maan eroosioriski ja suorakylvömenetelmällä viljeltyjen sekä glyfosaatilla käsilteltyjen maiden osuus on suuri. Tavoitteena on löytää pahimman vaihtoehdon skenaario glyfosaatin kulkeutumiselle ympäristöön. Glyfosaatin ja AMPAn huuhtoutumista savimailta pyritään ennustamaan maan fosforinpidätysominaisuuksista. Tavoitteena on glyfosaatin kohtuullinen käyttö, jolloin turha rutiininomainen levitys voitaisiin lopettaa suorakylvömaille ja glyfosaatin kulkeutuminen vesistöön vähenisi.