Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen elintarvikkeena ja rehun-tuotannossa – ympäristöperäisten haitta-aineiden muutokset (EU-kalat III)

EU-kalat III

Alkamispäivä

01.02.2016

Päättymispäivä

31.12.2018

Tiivistelmä

1) Tausta ja tavoitteet
Pysyvät orgaaniset yhdisteet (POPs) ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät ja rikastuvat ekosysteemeissä. Useimmilla POPs-yhdisteillä on eliöiden ja ihmisten terveydelle haitallisia vaikutuksia, joten niille altistuminen on terveyden suojelemiseksi pidettävä mahdollisimman pienenä. Vastaavia ominaisuuksia on tietyillä raskasmetalleilla.
Kotimaisen kalan kulutus elintarvikkeena vähentyy osittain siksi, että Itämeren rasvainen kala sisältää ympäristöperäisiä haitta-aineita enemmän kuin mitä EU:n vierasainelainsäädäntö sallii. Tietoisuus tilanteesta saattaa vaikuttaa kuluttajan ostovalintoihin kalatiskillä, vaikka eri viranomaiset ja tutkimuslaitokset ovat korostaneet kalan terveyshyötyjen ylittävän kalan sisältämien haitta-aineiden mahdolliset terveyshaitat - kunhan kalaa kulutetaan yleisiin syöntisuosituksiin annettujen poikkeusten mukaisesti. Suomella on pysyvä poikkeuslupa sallia omilla markkinoillaan tiettyjä lainsäädännön enimmäismäärät ylittäviä kalalajeja, mutta sen on osoitettava EU:lle uusin ja säännöllisin tutkimuksin poikkeustarpeen jatkuminen. Seurantavelvoite on kirjattu myös komission suositukseen Itämeren alueen kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien seuraamisesta syksyllä 2015. Lisäksi Euroopan komissio on antanut suosituksia tiettyjen muiden haitta-aineiden pitoisuuksien seuraamisesta, jotta niiden merkitystä elintarvikkeiden turvallisuuteen voitaisiin arvioida luotettavasti. Esimerkiksi PBDE-yhdisteistä seurantasuositus annettiin vuonna 2014.

Itämeren kalan käytettävyyttä rehun raaka-aineena hidastaa osaltaan sen sisältämät haitta-aineet. Kattavan tiedon kerääminen näistä haitta-aineista ja niiden pitoisuuksista mahdollistaa suunnittelun ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkki ns. Itämerirehun kehittämisen kaltainen uudenlainen toiminta tukee paitsi Suomen proteiiniomavaraisuuden kasvattamista myös Suomen biotalousstrategian tavoitteita.

Kalojen dioksiinipitoisuuksien ja muiden ympäristömyrkkyjen riskinhallinnan pohjaksi tarvitaan luotettavaa tutkimusta, jota eri hallinnonalojen viranomaiset voivat ja ovat jo ratkaisuissaan käyttäneet hyväksi. Uusia tutkimustuloksia tarvitaan, jotta kuluttajille voidaan antaa ajantasaista tietoa mahdollisista muutoksista syöntisuosituksiin, jos pitoisuuksissa ja kalan kulutusluvuissa havaitaan merkittäviä muutoksia. Toisaalta, tutkimustulosten avulla voitaisiin osoittaa myös se, että Itämeressä on myös paljon kalaa, jossa ei ole ongelmia haitta-aineiden suhteen ja jonka käyttö olisi kannattavaa paitsi terveydellisesti, myös kansantaloudellisesti. Yhdessä sen kanssa, että Itämeren kalamassoja voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin rehuteollisuuden raaka-aineena, kotimaisen kalan ja kotimaisen kalastuksen kilpailukykyä saataisiin kasvatettua merkittävästi sekä kansallisilla että kansainvälisillä markkinoilla.

Tämän tutkimushankkeen tavoitteena on saada lisää tietoa dioksiini- ja PCB-yhdisteiden sekä polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE), perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFOS ja PFOAPFAS) ja raskasmetallien pitoisuuksista niissä kotimaisissa merikalalajeissa, jotka ovat kaupallisesti merkittäviä ja joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttävät ravinnokseen ja joihin tulevaisuudessa kohdistuu odotuksia potentiaalisena raaka-aineena rehuteollisuudelle.
Tässä tutkimuksessa on tarkoitus saada lisätietoa ja tutkia alueittain Itämerellä sekä järvialueilla:
•miten eri-ikäiset/kokoiset silakat, lohet ja muut poikkeusluvassa mainitut kalalajit jaoteltuna kahdesta viiteen kokoluokkaan ovat keränneet dioksiini- ja PCB-yhdisteitä
•kuinka paljon näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat muuttuneet 2000-luvun kuluessa
•onko muuttuneilla pitoisuuksilla merkitystä kalojen hyötykäytön kannalta kotimaisessa kulutuksessa, rehuteollisuudessa sekä kotimaan ja ulkomaan markkinoinnissa
•miten kalalajit eri meri- ja järvialueella keräävät dioksiini- ja PCB-yhdisteitä ja miten tilanne on muuttunut
•miten bromatut palonestoaineet, perfluoratut alkyyliyhdisteet ja raskasmetallit ovat kertyneet eri kalalajeihin eri järvi- ja merialueilla

Lisäksi miten uutta tietoa Suomen tärkeimpien ruokakalojen haitta-ainepitoisuuksista voidaan:
•hyödyntää elintarvikevalvonnassa sen priorisoimisessa
•edistää ja ohjata kalavarantojen hyödyntämistä kotimaista kulutusta lisäämällä, kalan vientimarkkinointia vahvistamalla sekä arvokkaana taustatietona kalan hyödyntämisessä rehutuotannossa
•vahvistaa merenhoidon seurantavelvotteiden toteutettamisessa ympäristönvalvontaa ja -suojelua
•täydentää altistuksen arviointia ja tukea siten kuluttajaneuvontaa ja kalan kulutuksen hyödyllisyyden viestintää

2) Toteutus
Vuonna 2016 kerätään erillisen suunnitelman mukaisesti kala-ja nahkiaisnäytteet soveltaen mahdollisuuksien mukaan ko. EU-direktiiviä. Kaikki yksilöt mitataan ja punnitaan sekä mahdollisuuksien mukaan sukupuoli määritetään. Jokaisesta yksilöstä määritetään myös ikä paitsi silakoista, joiden ikä arvioidaan.
Kalojen ja nahkiaisten biologisten tietojen pohjalta muodostetaan 116 (3 - 15 yksilön) kokoomanäytettä ympäristömyrkkyanalyyseihin. Analyysit tehdään THL:n laboratoriossa Kuopiossa vuosina 2016 - 2017. Tuloksia raportoidaan sitä mukaa, kun sopivia kokonaisuuksia valmistuu.

3) Tuotokset
Laaditaan loppuraportti ja pidetään loppuseminaari lehdistötiedotteineen, johon kutsutaan myös elinkeinon edustajat. Ministeriöitä informoidaan ja tuloksista kirjoitetaan myös alan ammattilehdissä suurelle yleisölle sekä laaditaan tieteellisiä käsikirjoituksia.

4) Vaikuttavuus ja käytäntöön vienti
Tulokset raportoidaan EU:lle ja niitä käytetään kansallisessa kuluttajien ohjauksessa sekä ministeriöiden työssä.

5) Asiakkaat
Ministeriöt (MMM, YM ja STM), EU, kansalaiset, kala-alan elinkeino, tiedeyhteisö