Maatalouden parhaiden viljelymenetelmien kehityshanke happamilla sulfaattimailla

BEFCASS Maatalouden parhaiden

Alkamispäivä

01.01.2013

Päättymispäivä

31.12.2018

Tiivistelmä

Rannikkoalueella happamilta sulfaattimailta (HS-maat) tuleva vesistökuormitus on merkittävä este vesistöjen hyvän tilan saavuttamiselle. Vesistöjen ekologinen tila on HS-maiden vaikutusalueella korkeintaan tyydyttävä ja kemiallinen tila on useissa vesistöissä hyvää huonompi. Maatalouden seuraava ympäristötukikausi alkaa vuonna 2014 ja tavoitteena on, että HS-maat huomioidaan tuolloin tukiperusteena. Vesienhoidon toinen suunnittelukausi alkaa vuonna 2016 ja sen aikana tulee merkittävästi tehostaa toimenpiteitä, joilla HS-mailta tulevia vaikutuksia voidaan vähentää. Vuosina 2009–2012 toteutetussa Catermass (Climate Change Adaptation Tools for Environmental Risk Mitigation of Acid Sulphate Soils) -hankkeessa on etsitty menetelmiä, joilla HS-mailta vesistöihin kohdistuvia riskejä voitaisiin ehkäistä ja vähentää muuttuvissa ilmasto-oloissa. Hankkeen aikana Söderfjärdenille perustettiin demonstraatiokenttä, jossa on vertailtu kolmea erilaista kuivatusmenetelmää (tavallinen salaojitus, säätösalaojitus sekä säätösalaojitus, jossa kesäaikana pumpataan lisävettä salaojastoon) sekä niiden vaikutuksia HS-mailta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen. Pelloille on asennettu automaattiset mittauslaitteet ja niiden antamia tuloksia (salaojanveden pH, johtoluku, nitraattityppipitoisuus ja pohjavedenpinnan korkeus, maan lämpötila ja kosteus 30 ja 70 cm:n syvyydellä, sademäärä sekä ilman kosteus ja lämpötila) voidaan lukea reaaliajassa Internetin kautta. Erilaisista kuivatusmenetelmistä on saatu seurantatietoa Söderfjärdenissä kahdelta kasvukaudelta (2011 normaalia kuivempi vuosi ja 2012 normaalia sateisempi vuosi). Kumpanakin vuonna salaojavedet ovat olleet happamia (pH 4,0) ja niiden sulfaatti-, typpi- ja metallipitoisuudet ovat olleet suuria. Catermass-hanke on antanut arvokasta tietoa HS-maiden kuivatusmenetelmistä. Alustavien tulosten mukaan säätösalaojituksella ja erityisesti säätökastelulla (=säätösalaojitus + lisäveden pumppaaminen) yhdessä pellonreunoille 2 metrin syvyyteen asennettujen muovikalvojen kanssa voidaan pitää pohjaveden pintaa korkeammalla kuin tavanomaisella salaojituksella. Korkea pohjavedenpinta on todennäköisesti ratkaisu viljelyyn HS-mailla. Koska happamoittavia sulfaatteja on maan rakenteessa hapettuneina pitkältä ajanjaksolta, kestää happamuuden neutraloituminen useamman vuoden. Näiden tietojen varmentamiseksi ja uusien kuivatusjärjestelyjen selvittämiseksi tarvitaan jatkotoimenpiteitä, kuten veden padottaminen valtaojiin. BEFCASS-hankkeessa erilaisten kuivatusmenetelmien ympäristövaikutukset voidaan varmentaa ja samalla tarkkailla menetelmien vaikutuksia satoon, maaperän geokemiaan sekä vesistökuormitukseen (pH, sulfidit, ravinteet ja metallit). Erityisesti seurataan muutoksia veteen ja ilmaan tulevissa typpipäästöissä. Kentällä on mitattu huhti-toukokuun aikana huuhtoutuvan nitraattityppeä peräti 30 kg/ha, vaikka peltoa on lannoitettu normaalisti. Myös kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet suuria: typpioksiduulia on vapautunut typeksi laskettuna 30 kg/ha vuodessa, mikä on kaksinkertainen määrä verrattuna turvemaiden päästöihin. Typpi on peräisin maaperästä, jossa on runsaasti orgaanista ainesta. BEFCASS-hankkeessa on tarkoitus ylläpitää Söderfjärdenin demonstraatiokentällä oleva infrastruktuuri ja huoltaa automaattiasemat sekä jatkaa menetelmien vaikutusten tarkkailua, jotta menetelmien vaikutukset vedenlaadun paranemiseen voidaan varmistaa. Lisäksi selvitetään mahdollisuuksia edistää muovikalvojen asentamista ja veden padottamista valtaojiin happamilla sulfaattimailla. Hankkeen tuloksista tiedotetaan edelleen aktiivisesti ja pelloilla järjestetään työnäytöksiä ja koulutustilaisuuksia. Tuloksista on suunnitteilla useampi tieteellinen artikkeli yhdessä eri toimijoiden kanssa.