Artikkelit Maatalous, Ruoka, Ympäristö

Kasvissivutuotteen tehokas jatkokäsittely voi tuoda viljelijälle tuloja kustannusten sijasta.

”Toisen jäte on toisen raaka-aine”, totesivat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat kuunnellessaan elintarvikeyrittäjien kertomuksia alaa yhdistävästä ongelmasta.

Kasvisten jatkojalostuksessa, pilkonnassa ja prosessoinnissa syntyy sivuvirtoja, joista osa on syöntikelpoisia tai muuten hyödynnettävissä.

Tutkimusprofessori Marketta Rinne mittaa lasipulloihin säilötystä porkkanarehusta muodostuvien käymiskaasujen määrää. (Kuva: Taina Jalava)
Tutkimusprofessori Marketta Rinne mittaa lasipulloihin säilötystä porkkanarehusta muodostuvien käymiskaasujen määrää. (Kuva: Taina Jalava)

Sivuvirtojen jatkokäyttöä pohtivat sekä suuret että pienemmät elintarvikeyrittäjät, joille hyödyntämättä jäävät sivuvirrat voivat olla merkittävä kuluerä. Erikokoisiin yrityksiin soveltuvat ratkaisut voivat kuitenkin olla erilaisia.

Aivan uuden asia äärellä vihannessivuvirtojen hyödyntämisessä ei olla.

Kasvissivutuotteita voidaan kompostoida tilalla tai viedä erilaisiin käsittelylaitoksiin. Sivutuotteiden rehukäyttö on kasvisyrityksille tuttua, jos elintarvikeyritysten yhteydessä on ollut eläintiloja.

Nykyisin kasvissivutuotteita käytetään tuotantoeläinten rehuna sellaisenaan sekä riistaeläinten ravintona.

”Yritysten toiveissa on saada sivuvirroista lisäarvoa. Pääasia on, ettei sivutuotteista synny lisäkustannuksia ja että ne saadaan hyötykäyttöön”, vanhempi tutkija Minna Kahala Lukesta kertoo.

Silloin myöskään niiden sisältämät ravinteet eivät päädy väärään paikkaan ympäristöä rasittamaan.

Lasipulloihin säilötystä porkkanarehusta mitataan käymiskaasuja. (kuva: Marketta Rinne)
Lukessa on testattu porkkanan sivuvirtajakeen fermentointia ja erilaisten säilöntäaineiden sopivuutta porkkanarehulle. (kuva: Marketta Rinne)

Luke selvittää, miten porkkanasivutuotteesta saadaan jalostettua eläinrehua ja miten sitä voidaan tehokkaasti kompostoida maanparannusaineeksi.

Porkkanasivutuote on vesipitoista ja se sisältää runsaasti sokereita. Sen rehukäyttöä rajoittavat suuret kuljetuskustannukset ja lyhyt säilyvyys. Rehukäyttö on houkuttelevaa, sillä siinä on enemmän taloudellista potentiaalia kuin maanparannuskäytöllä.

Kaatopaikalle kasvissivuvirtoja ei saa enää toimittaa, vaan ne on vähintäänkin kompostoitava, mikä tuo usein lisäkustannuksia.

”Jos sivutuotteiden jalostusastetta saadaan nostettua ja asiakas suostuu maksamaan tuotteesta, on mahdollista, että lopulta sivujakeet tuottavat voittoa”, professori Marketta Rinne Lukesta sanoo.

Tutkimuksessa on testattu porkkanan sivuvirtajakeen fermentointia ja erilaisten säilöntäaineiden sopivuutta porkkanarehulle. Alustavat tulokset ovat hyviä.

”Säilöntäkokeissa huomattiin, että säilöntäaineilla saatiin parannuksia rehun laatuun”, Rinne sanoo.

Tulosten perusteella myös fermentoitu porkkanan sivutuote soveltuu säilyvyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan seosrehun komponentiksi erityisesti nautakarjalle. Rehukauppaa säädellään tarkasti, ja tuotantoketjun on oltava kunnossa.

”Rehuvalmistajilla on ankara vastuu tuotteestaan, jos eläimet sairastuvat. Siksi haluamme säilöntäkokeilla myös varmistaa, että tuote on hygieeniseltä laadultaan rehuksi sopivaa.”, Rinne kertoo.

Kasvisten varasto– ja lajitteluhävikki on porkkanalla noin 30 prosenttia ja kuorinnassa noin puolet raaka-aineista voi mennä sivuvirroiksi. Vihannesalan yrityksille tarjotaan konkreettisia ohjeita sivuvirran hyödyntämiseksi.

”Teemme yritysten vapaaseen käyttöön Hyvä tapa toimia -ohjeistuksen kasvissivutuotteiden käsittelyyn. Ohjeessa otetaan huomioon myös lainsäädäntö ja kustannukset”, Rinne kertoo.

Ympäristöministeriön Raki-ohjelmasta rahoittama Sivyhyöty-hanke järjestää vihannesyrittäjille ja muille kiinnostuneille työpajan 13.10. Jokioisissa. Lisätietoa tilaisuudesta www.luke.fi/sivuhyoty.

 

Teksti: Johanna Leppänen, Luke

Sivun yläreunan kuva: Pixabay

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 19.9.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös