Artikkelit Ilmasto, Metsä, Talous, Ympäristö

Suomesta saattaa tulla kestävän kehityksen kärkimaa paljon odotettua aiemmin. Aseman saavuttaminen edellyttää kuitenkin perustavanlaatuista asennemuutosta ja kunnianhimoista tieteellistä tutkimusta.

Suomi alkaa olla kärsimätön. Emme halua odottaa ja tulla täysin hiilineutraaliksi vasta vuosisadan lopussa, kuten Pariisin sopimuksessa esitetään. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen julkisti alkuvuodesta 2017 kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan Pariisin sopimuksen mukaisen tavoitteen sijaan Suomesta tulee hiilineutraali jo vuoteen 2045 mennessä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) pääjohtajan Mari Wallsin ja tutkimusylijohtajan Johanna Buchertin mielestä tavoite on haastava, mutta saavutettavissa.

”Suomi on ympäristö- ja luonnonvara-asioissa edelläkävijä. Meillä on vankka teollinen perusta ja kukoistava metsiin perustuva biotalous”, Walls sanoo.

”Meillä on tahto ja kyky tehdä Suomesta hiilineutraali. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin sekä taloutemme että ajattelutapamme perustavanlaatuista muutosta.”

Kohti uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä

Luken Metla-talo Joensuussa on kaunis esimerkki puurakentamisesta.

Periaatteessa Suomen on siirryttävä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta järjestelmästä uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan järjestelmään vain muutaman vuosikymmenen kuluessa. Koska huomattava osa nykyisestä liiketoiminnastamme perustuu yhä fossiilisiin polttoaineisiin, tehtävä ei ehkä ole helppo. Onneksi Suomella on käsissään useita valtteja, jotka helpottavat tavoitteen saavuttamista.

”Väestötiheys on alhainen, minkä vuoksi maa- ja metsätalouteen voidaan käyttää paljon maa- ja vesialueita. Näitä voimavaroja on käytettävä lisäarvon luomiseksi sekä taloudessa että kestävyydessä”, Buchert sanoo.

Metsäteollisuudella on Suomessa pitkät perinteet; puuta on käytetty rakentamiseen jo vuosisatoja. Buchertin mukaan Suomessa tarvitaan rohkeaa designlähtöistä lähestymistapaa, jotta puun käyttöä rakentamisessa voidaan vahvistaa.

”Puulla olisi oltava merkittävämpi rooli infrastruktuurissa, ei siis pelkästään rakennuksissa, vaan myös silloissa ja muissa rakennelmissa. Lukessa hyvin mielenkiintoinen tutkimusaihe on selvittää puurakennuksissa ja -ympäristöissä asumisen ja työskentelyn mahdollisia myönteisiä terveysvaikutuksia”, Buchert sanoo.

Ei kehitystä ilman tutkimusta

Hiilineutraalius on kunnianhimoinen tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää tukea kunnianhimoisilta tutkijoilta ja uusia lähestymistapoja yrityksiltä. Tutkimus voi tehdä Suomen hiilineutraaliutta koskevasta tavoitteesta totta.

”Ratkaisukeskeinen, monitieteinen ja avoin tutkimus on välttämätöntä. Tutkijoiden on pystyttävä kertomaan tuloksistaan laajasti ja tekemään rakentavaa yhteistyötä yksityisten ja julkisten organisaatioiden eri asiantuntijoiden kanssa”, Walls toteaa.

”Tutkimus ei ole erillään muusta yhteiskunnasta, vaan tärkeä väline, jolla parannetaan ekosysteemin ja sen käsitteiden tuntemusta. Keskeistä on kestävyyttä koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa.”

Se tarkoittaa, että kestävyyttä on tarkasteltava kokonaisuutena, joka koostuu taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristötekijöistä.

”Näillä kaikilla tekijöillä on oltava sama, yhteinen tavoite. Tutkimus auttaa pitämään yllä ja vahvistamaan kokonaiskuvaa.”

”Aina, kun kohtaamme uuden haasteen, turvaudumme tutkimukseen. Käytämme sitä ongelmien ratkaisemiseen ja eteenpäin pääsemiseen.”

Tämä pätee erityisesti tutkimukseen, joka koskee hiiltä ja tapoja, joilla se varastoituu Suomessa ympäristöön. Miten hiilivarastomme kehittyvät, ja missä ne sijaitsevat? Miten voimme varastoida hiiltä maaperään?

”Maaperään ja turpeeseen voi joko varastoitua hiiltä tai niistä voi vapautua hiilidioksidia ilmakehään. Jos tiedämme miten hiiltä hallitaan, siitä ei ole vain haittaa, vaan myös hyötyä”, Walls sanoo.

Tieteidenvälistä yhteistyötä

Maaperään ja turpeeseen voi joko varastoitua hiiltä tai niistä voi vapautua hiilidioksidia ilmakehään. Kuva: Erkki Oksanen

Luke ja sen tutkijat ovat ministeri Tiilikaisen asettaman tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisiä toimijoita. Luken asema suomalaisessa tutkimuksessa perustuu sen pitkään historiaan ja vankkaan näyttöön kansainvälisesti merkityksellisestä luonnonvaroja koskevasta tutkimuksesta.

”Keskeinen kilpailuvalttimme on metsäekosysteemin ja siihen kohdistuvien riskien perinpohjainen ymmärtäminen. Lisäksi maata, soita ja maatalousekosysteemejä koskeva tutkimuksemme tukee kestävyyttä koskevien päätösten tekoa”, Mari Walls toteaa.

Jotta Suomesta voidaan tehdä hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä, eri alojen tutkijoiden on tehtävä yhteistyötä. Lisäksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, koska hiilipäästöt ovat maailmanlaajuinen ilmiö.

Näin mittava ponnistus edellyttää yhtä lailla esimerkiksi kasvatus- ja käyttäytymistieteiden kuin ympäristötieteiden panosta. Ei riitä, että tiedämme kaiken mahdollisen hiilestä. Kestävyysasioissa ihmisten asenteet ovat keskeinen tekijä.

”Suuret muutokset jäävät tapahtumatta, jos emme todella ymmärrä, miksi meidän on tehtävä erilaisia valintoja kuin ennen. Koulutus on osa tätä prosessia. Suomessa on hieno koulujärjestelmä, mutta näillä olennaisilla ilmastokysymyksillä olisi oltava siinä nykyistä merkittävämpi asema jo koulutuksen alkuvaiheessa”, Walls sanoo.

Katso myös