Palkokasvien viljely tarjoaa viljelijöiden käyttöön kotimaista, lähellä tuotettua valkuaisrehua. Merkittävimpinä hyötyinä muuttuvassa tuotantoympäristössä voidaan nähdä tuontivalkuaisen käytön vähentyminen, typpiomavaraisuuden lisääntyminen, maan rakenteen parantuminen, pölyttäjäpalvelut sekä monipuolistuvan viljelykierron mukanaan tuomat edut mm. tautien ja tuholaisten torjunnassa.

Sinimailasen sadontuottopotentiaali on puna-apilaa korkeampi ja sen rehuarvo on hyvä, mutta sen viljely ei ole helppoa. Viljelyn onnistumiseen vaikuttavien ympäristötekijöiden ja viljelyteknisten seikkojen parempi ymmärtäminen on edellytys sinimailasen viljelyn lisääntymiselle Pohjois-Savossa.

Yksivuotisen valkolupiinin käyttökokemukset Suomessa ovat vähäisiä. Satotasoltaan lupiini ei yllä härkäpavun tasolle. Sen etuna on kuitenkin kasvilajiston monipuolistaminen, lujakortisuus ja kestävyys ränsistymistä vastaan kasvukauden lopussa. Valkolupiinin viljely on haastavaa mm. tarjolla olevien kasvinsuojelukeinojen vähäisyyden vuoksi.


Kokeet

Tilatutkimus – Sinimailasen viljely ja menestyminen seoskasvustoissa

Tutkimukseen valittiin sinimailasta viljeleviä tiloja Pohjois- ja Etelä-Savosta. Sinimailasen viljelyn onnistumista kartoitettiin haastatteluin sekä keräämällä kasvustonäytteitä ensimmäisestä ja toisesta sadosta vuonna 2015. Kasvustonäytteistä määritettiin mm. kasvilajisuhteet, sulavuus ja valkuaispitoisuus. Lisäksi peltolohkoilta otettiin maanäytteet. Tavoitteena oli löytää tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi viljelyn onnistumiseen. Tutkimuksen tulokset raportoitiin opinnäytetyönä.


Sinimailasen lajike- ja kalkituskoe

Mitä kokeessa tehdään?

Kenttäkokeessa tutkitaan viiden eri sinimailaslajikkeen menestymistä Pohjois-Savossa ja lajikkeiden välisiä eroja suhteessa toisiinsa sekä puna-apilaan. Lisäksi tutkitaan kalkituksen vaikutusta, sillä sinimailanen on herkkä happamuudelle. Kokeessa mitataan sadon määrää, laatuominaisuuksia sekä talvehtimista. Kasvit kylvetään puhdaskasvustoina.

Miten kokeista hyödytään?

Koe tuottaa lisätietoa sinimailasen viljelytekniikasta sekä menestymisestä Pohjois-Savossa.

Valkolupiini lypsylehmien rehuna

Mitä kokeessa tehdään?

Valkolupiini kylvetään seoksena rehuvehnän kanssa. Vehnän käyttö alentaa siemenkustannusta ja vehnä nostaa seoskasvuston kuiva-ainetta, mikäli se onnistuu kilpailemaan kasvutilasta lupiinin kanssa. Puhdaskasvustona palkokasvien kuiva-aine on liian matala suoraniittoa käytettäessä. Ruokintakokeeseen valmistautuessa saadaan myös uutta tietoa ja havaintoja valkolupiinin viljelytekniikasta ja parhaista käytännöistä mm. kasvinsuojelussa. Seoskasvusto sisältää myös nurmisiemenen. Tarkoituksena on kerätä kokemuksia myöhäisten satokasvien soveltuvuudesta nurmen suojakasveiksi.

Valkolupiini-vehnäseos korjataan kokoviljasäilörehuksi ja siitä tehdään yksi lypsylehmien ruokintakoe täydentämään PalkoSavo-hankkeen koetoimintaa. Ruokintakokeessa vertailurehuina on tavanomainen nurmisäilörehu ja nurmirehu+kokoviljaseos.    

Miten kokeista hyödytään?

Kokeen avulla kerätään kokemuksia uudesta palkokasvilajista. Tulosten avulla voidaan arvioida valkolupiinin mahdollisuuksia täydentää kotimaista palkokasvilajistoa.


Pienryhmä

Hankkeessa muodostetaan pienryhmä viljelijöistä, jotka viljelevät tai ovat kiinnostuneita viljelemään mailasta. Pienryhmässä käsitellään mailasten viljelytekniikkaa ja jaetaan kokemuksia viljelyn onnistumisesta.


Yhteyshenkilöt:

Sinimailanen: Sanna Kykkänen, Perttu Virkajärvi, Kirsi Järvenranta (Luke)
Valkolupiini: Auvo Sairanen, Kirsi Järvenranta, Annu Palmio, Sari Kajava (Luke)
Pienryhmä: Anu Rossi (ProAgria)

Osioon liittyvät julkaisut löytyvät Julkaisuista teemalla ”valkuaiskasvit”.

Aiempaa tutkimusta aiheesta:

Saarinen, E. ym. 2012. Vaihtoehtoisia rehukasveja nautakarjatiloille – ruutukokeet. Nautatilojen rehukasvivalikoima laajemmaksi? Tuloksia InnoNauta –hankkeen tutkimuksista. Toim. Arto Huuskonen. MTT Raportti 77, s. 31-39.