Artikkelit Monimuotoisuus, Puutarha, Ympäristö

Kurtturuusu (Rosa rugosa), mukaan lukien sen valkokukkainen muoto (R. rugosa f. alba), on kansallisesti haitallinen vieraslaji. Sen maahantuonti, myynti ja ostaminen on kielletty, eikä sitä myöskään saa päästää leviämään ympäristöön. Kurtturuusun kasvattaminen on kiellettyä 1.6.2022 lähtien. Täten kiinteistönomistajan tai -haltijan on hävitettävä pihallaan kasvava kurtturuusu. Kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut (R. rugosa -ryhmä) eivät ole kiellettyjä, joten on tärkeää erottaa kurtturuusut niistä sekä muista ruusulajeista.

Tiheä kurtturuusupensaikko uhkaa luonnon monimuotoisuutta, erityisesti hiekkarantojen, dyynien ja rantaniittyjen eliöyhteisöjä, sekä haittaa rantojen virkistyskäyttöä. Kurtturuusu leviää uusille kasvupaikoille lintujen mukana sekä vesiteitse kelluvien siementensä ja kiulukoidensa avulla pitkienkin matkojen päähän.

Kurtturuusun tärkeimmät tuntomerkit
Kuva 1. Kurtturuusun tärkeimmät tuntomerkit

Kurtturuusun tuntomerkit

Kurtturuusu on 0,3-1,5 metriä korkea, tiheitä kasvustoja muodostava pensas. Se muodostaa runsaasti juurivesoja, joiden avulla kasvustot voivat ulottua laajalle alueelle. Nimensä mukaisesti kurtturuusun lehdet ovat kurttupintaiset, ryppyiset, paksut ja alapuolelta tiheäkarvaiset. Kurtturuusun tiheästi sijaitsevat piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia.

Kurtturuusu kukkii kesä-syyskuussa suurin, yksinkertaisin kukin, joiden väri voi vaihdella aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kukkaperä on usein käyrä. Loppukesästä kypsyvät kurtturuusun marjat eli kiulukat ovat punaisia ja muodoltaan keskeltä hieman litistyneitä, naurismaisia (kuva 1).

Miten erotan muista ruusuista?

Ruusulajeja ja -lajikkeita on lukuisia, joten haitallisen kurtturuusun erottaminen muista ei ole aivan yksinkertaista. Kurtturuusun tunnistamisessa on kiinnitettävä huomiota useaan tuntomerkkiin. Apua voit katsoa alla olevasta tunnistuskaaviosta (kuva 2).

Tunnistuskaavio kurtturuusun tunnistamisen avuksi
Kuva 2. Kurtturuusun tunnistaminen

Helpointa on ensiksi tarkastella kukkia. Kurtturuusulla on yksinkertaiset kukat, joissa on lähes aina viisi terälehteä. Jos ruusun kukat ovat osin tai täysin kerrottuja eli niissä on runsaasti terälehtiä, ei kyseessä ole lain tarkoittama, hävitettävä kurtturuusu. Vaikka useilla sallituilla tarhakurtturuusulajikkeilla on kerrotut kukat, myös lajikkeita yksinkertaisin kukkasin löytyy. Jotta kurtturuusun voisi erottaa niistä, on tarkasteltava myös muita tuntomerkkejä.

Kurtturuusun kukka on suuri, halkaisijaltaan 8-10 cm, kun taas esimerkiksi juhannusruusun (R. spinosissima, ent. pimpinellifolia) ja metsäruusun (R. cinnamomea, ent. majalis) kukat ovat pienemmät. Lisäksi kukkien terälehtien väristä saattaa saada apua tunnistamiseen: kurtturuusun kukat ovat monesti aniliininpunaisia tai valkoisia, kun taas tarhakurtturuusuilla terälehtien väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja hempeän persikkaiseen. Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon lukeutuvalla heleäorjanruusulla (R. vosagiaca, ent. dumalis) ja himmeäorjanruusulla (R. caesia) terälehdet ovat hennon vaaleanpunaiset.

Toinen hyvä erottamiskeino on tarkastella varsia ja oksia. Kaikista ruusuista vain kurtturuusun varret ovat tiheäkarvaisia, risteymillä ja useimmilla lajikkeilla ne ovat niukemmin karvaisia. Kaljuvartiset ruusut eivät ole kurttu- tai tarhakurtturuusua. Hävitettävällä kurtturuusulla on tiheässä erikokoisia suoria ja karvaisia piikkejä, kun taas esimerkiksi orjanruusuilla ja valamonruusulla (R. Francofurtana -ryhmä ’Splendens’) käyrät piikit ovat harvemmassa.

Hyvänä tuntimerkkinä toimii myös lehtien kurttuisuus ja paksuus, sillä muiden ruusujen lehdet ovat tyypillisesti ohuehkoja ja sileähköjä. Tarkempi silmäys lehden alapintaan paljastaa, että kurtturuusulla se on tiheän karvan peittämä, kun taas vaikkapa karjalanruusulla (R. acicularis) alapinta on harvakarvainen ja nukkeruusulla (R. nitida) sileä.

Loppukesästä erottavana tekijänä voi toimia kiulukan muoto sekä osittain myös väri: kurtturuusun kiulukat ovat muodoltaan naurismaiset ja väriltään kypsinä tomaatinpunaiset, kun taas orjanruusuilla ja karjalanruusulla muodoltaan pitkänomaiset ja juhannusruusulla punamustat ja pallomaiset. Mikäli kiulukoita ei kehity laisinkaan, ei kyseessä ole hävitettävä laji tai lajike.

Lisäksi voi tarkastella pensaan kokoa ja kasvutapaa: orjanruusut, kaljukoiranruusu (R. canina) ja karvakoiranruusu (R. corymbifera, ent. R. canina subsp. dumentorum) kasvavat jopa 2-4 metriä korkeina yksittäispensaina, eivätkä muodosta laajoja, matalia kasvustoja kurtturuusun tapaan.