Artikkelit Metsä, Yleinen

Syksyn edistyessä myyräkuumetartuntoja alkaa ilmaantua eri puolilla Suomea.

Kesämökeiltä on siirrytty kaupunkiasunnoille. Mukana on ehkä tullut salamatkustaja, joka voi aiheuttaa ikävän infektiotaudin, myyräkuumeen.

”Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama infektiotauti. Se kuuluu munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin”, kertoo professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Vain metsämyyrä levittää tätä virusta. Pihanurmikon ja puutarhan heinämakkarat tai multakeot eivät liity mitenkään myyräkuumeeseen.

Puumala-virus kuuluu hantaviruksiin, joita on kymmeniä lajeja eri puolilla maailmaa. Puumala-virus tarttuu ihmiseen useimmiten hengitysteitse, kun metsämyyrän ulostetta tai virtsaa sekoittuu pölyn mukana hengitysilmaan.

Näin voi tapahtua, kun pilkotaan puuliiterissä klapeja tai siivotaan kesämökkiä, jossa on ollut metsämyyriä.

”Mökkisiivous kannattaa tehdä alkukesällä, jolloin myyräkannat ja virusta levittävien metsämyyrien määrät ovat pienimmillään.

wood-1576675_1280
Myyräkuume voi tarttua puuliiterin pölyistä, jos liiterissä on asustellut metsämyyriä. (Kuva: Pixabay)

”Mökkisiivous kannattaa tehdä alkukesällä, jolloin myyräkannat ja virusta levittävien metsämyyrien määrät ovat pienimmillään”, Henttonen neuvoo.

Hänen mukaansa tehokkain keino myyräkuumeen välttämiseen on käyttää hiirenloukkuja. Kuolleesta myyrästä virus ei enää leviä.

Siivoukseen kannattaa käyttää kosteaa riepua, jotta virusta mahdollisesti sisältävät pölyt eivät leviä. Myös hengityssuojaimet voivat olla hyödyllisiä.

”Infektion saanut metsämyyrä erittää virusta kauan, käytännössä loppuelämänsä eli lähes vuoden. Huoneenlämmössä virus säilyy pölyssä tartuntakykyisenä kaksi viikkoa ja kylmässä lumen alla pidempään.”

Henttonen on tutkinut jyrsijöitä 1970-luvulta lähtien. Hän sairastui itse tautiin vuonna 1974 gradutyöläisenä metsämyyriä tutkiessaan.

”Diagnoosi tosin varmistui vasta vuonna 1979, kun Puumala-virus löydettiin metsämyyristä Suomesta.”

Henttonen sai tuolloin elinikäisen immuniteetin myyräkuumetta vastaan. Se on mahdollistanut metsämyyrien ja myyräkuumeen aktiivisen ja ”helpon” tutkimisen.

pääjuttu_metsämyyräkuva2_erkki oksanen
Myyräkuume on metsämyyrän levittämän Puumala-viruksen aiheuttama tauti. Muissa myyrissä tätä virusta ei ole. (Kuva: Erkki Oksanen / Luke)

Infektio leviää metsämyyrissä syksyn myötä. Eniten virusta kantavia metsämyyriä on alkutalvella. Tämä selittää tautiesiintymien runsautta loppusyksyllä ja alkutalvella, marraskuulta tammikuulle.

Myyräkuumeen itämisaika on pitkä: vähintään kaksi, usein kolme viikkoa, mutta voi olla jopa kuusi viikkoa. Tämä vaikeuttaa oireiden aiheuttajan jäljittämistä.

”Oireina on aluksi korkea kuume, pahoinvointi ja päänsärky. Selkä voi kipeytyä munuaisten kohdalta ja jotkut saavat näköhäiriöitä. Munuaisten toiminta saattaa häiriintyä. Viisi prosenttia sairastuneista tarvitsee dialyysihoitoa.”

Virustautina myyräkuumeeseen ei ole varsinaista lääkehoitoa, vaan hoito on oireenmukaista. Rokotetta myyräkuumeeseen ei ole.

Kaikki sairastuneet eivät saa oireita. Itse asiassa suurin osa infektion saaneista saa immuniteetin tietämättään, eli eivät sairastu. Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen, eikä se siirry raskaana olevasta äidistä sikiöön.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa on todettu vuodesta 1995 lähtien hieman yli 35 000 myyräkuumetapausta. Kyse on siis kansanterveyden kannalta merkittävästä sairaudesta. Kuolemantapauksia tänä aikana on ollut noin 20.

”Myyräkuumeen ymmärtämiseksi, ennustamiseksi ja estämiseksi meidän täytyy jatkaa tämän myyrien levittämän taudin dynamiikan tutkimista”, Henttonen summaa.

Myyräkuumetta esiintyy Euroopassa eniten Pohjois-Euroopassa. Meillä sitä esiintyy eniten Sisä-Suomessa. Myös rannikolla on myyräkuumetta, mutta tapauksia on vähemmän.

Myyräkannat vaihtelevat maan eteläosissa usein kolmen vuoden jaksoissa. ”Seuraava huippu etelässä on odotettavissa ensi vuonna”, Henttonen kertoo.

Myyräkuumeen esiintyminen seuraa myyräkannan vaihteluita noin kahden kuukauden viiveellä.

”Metsämyyrät ja Puumala-virus niiden mukana leviävät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, mikä selittää viruksen ja sairastumisten yleisyyttä.”

Zoonoosit

  • tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin
  • bakteereita, viruksia, alkueläimiä, loisia ja muita taudinaiheuttajia
  • tarttuvat suoraan tai väli-isäntien kautta
  • monet ihmisten merkittävimmistä tartuntataudeista ovat zoonooseja
  • voivat aiheuttaa melko lieviä sairastumisia tai olla hengenvaarallisia

Lähde: Zoonoosikeskus

 

teksti: Riitta Salo-Kauppinen

Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 5.9.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös