Artikkelit Kiertotalous, Maatalous, Metsä, Ympäristö

Kun metsäteollisuuden sivuvirrat johdetaan peltoon, saadaan terveitä kasveja ja puhtaampia vesistöjä. Kaiken takana ovat mikrobit.

Peltomaasta häviää paljon hiiltä, mutta nyt Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat saamassa selville, miten hiiltä sidotaan takaisin, pysyvästi.

Kun erikoistutkija Kimmo Rasa huomasi, että metsäteollisuuden kuitupitoiset sivuvirrat vähentävät peltojen ravinnevalumia ja eroosiota selvästi, oli aika kutsua koekentän laidalle maaperämikrobien tutkija Taina Pennanen kollegoineen ja kaivautua syvälle pellon maanalaiseen elämään.

Kävi ilmi, että kuidut muuttivat myös peltomaan mikrobikoostumusta suotuisaan suuntaan.

”Maanparannuskuituja on käytetty pelloilla jo pitkään, mutta niiden vaikutuksesta ravinnehuuhtoumiin on vain kokemusperäistä tietoa. Epäorgaanisiin maanparannusaineisiin, kuten kipsiin, verrattuna kuidut mahdollisesti lisäävät mikrobitoimintaa,” Rasa kertoo.

Klikkaa kuva isommaksi.

Ensi syksynä Kuitu-tutkimushanke levittää ravinnekuitua 80 hehtaarille Tuusulanjärven valuma-alueella ja selvittää, pureeko kuitu maatalouden ravinnekuormiin myös isossa mittakaavassa.

”Pellolle on perinteisesti lisätty mineraalipohjaisia lannoitteita. Mikrobimassaakin on yritetty lisätä, mutta ei kannettu mikrobi useinkaan pellossa pysy. Nyt tutkimustulokset osoittavat, että ne kyllä tulevat, jos niillä on jotain, missä kasvaa,” Pennanen neuvoo.

Erikoistutkija Risto Uusitalo ja tutkimusinsinööri Ilkka Sarikka punnitsevat 0-kuitua koekentälle kentän perustamisen yhteydessä syksyllä 2015. (Kuva: Johanna Nikama)

 

Rasan tutkimus lähti liikkeelle tarpeesta löytää uutta käyttöä paperiteollisuuden orgaanisille sivuvirroille, joita on poltettu huonolla hyötysuhteella. Kuiduista saatiin se mikrobien kaipaama, hiilipitoinen kasvualusta.

Seuraavaksi tutkijat paneutuvatkin siihen, miten peltojen mikrobimaailmaa avittamalla voitaisiin parantaa hiilitasetta ja jopa hillitä ilmastonmuutosta.

Koekenttää kylvetään kuitujen levityksen jälkeisenä keväänä. (Kuva: Jaakko Heikkinen)

Jo 40-luvulta saakka on tiedetty, että mururakenne paranee mikrobien sitoutuessa maan mineraaliainekseen. Jatkossa tutkitaan, voisiko hiili sitoutua maahan pysyvästi mikrobien kautta.

Nykytiedon mukaan yli puolet maaperän hiilestä on kuollutta mikrobimassaa. Elävä mikrobi sitoo hiiltä ja reagoi mineraalien kanssa. Silloin syntyy hiiltä, jota ei heti hengitetä maasta pois.

Nyt Pennanen odottaa tänä vuonna valmistuvia mikrobien lajistoanalyysejä 600 Suomen pellosta.

”Sitten tiedetään toivottavasti enemmän, mitä mikrobiryhmiä tarvitaan mineraaliaggregaation ja hiilensidonnan syntymisessä,” Pennanen sanoo.

 

Puun kuorirouhetta. (kuva: Luken arkisto)

 

Maanparannuskuitujen ohella Lukessa tutkitaan puun kuorirouheiden vaikutusta peltokasvien terveyteen. Idea lähti amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa paha punahomeongelma saatiin pellolla kuriin metsäkarikkeen avulla.

”Kuori on täpäkkää ainesta. Puu puolustautuu sillä jopa 150 vuotta. Siinä riittää kemikaaleja tutkittavaksi,” Pennanen toteaa.

”Sivuvirrat eivät ole täsmälääkkeitä tauteihin, mutta jos pellossa on hyvä rakenne ja mikrobisto, silloin tautien on vaikeampi päästä kasveihin,” Rasa lisää.

”Metsän ja peltomaan erottaa se, että pellosta puuttuu pitkäikäisten kasvien juuria ja etenkin niiden sienirihmastoja. Jos mikrobiston elinkierrot pyörisivät pellolla, saataisiin parempi kasvukunto, vähemmän valumia ja hyvä kasvipeite,” Pennanen summaa.

Maaperän eliöstön tutkimus kasvaa Euroopassa vauhdilla. Luke on mukana yhdeksän maan yhteisessä SoildiverAgro-projektissa, jossa kerätään uutta tietoa maatalousmaan monimuotoisuudesta ja kestävistä viljelykäytänteistä.

Kyntö voi olla haitallista maaperäeliöille, ja nyt kevyistä muokkaustavoista ja suorakylvöstä saadaan tietoa kenttäkokeilla.

Metsäteollisuuden sivuvirtojen hyötyjä tutkitaan myös perunapelloilla. Kansainvälistä tutkimusta johtaa Lukessa erikoistutkija Krista Peltoniemi.

Palataan vielä siihen metsäteollisuuden maanparannuskuituun. Kannattaisiko sitä jo nykytiedon valossa hankkia omalle pellolle? Tuoko se pelkkää hyvää vai syökö typen pellosta?

Rasa sanoo, että pelkän selluloosakuidun käytössä on todettu pieni satotappio, mutta vain ensimmäisenä vuonna. Ravinnekuidulla satotappiota ei ole.

Kuidussa on mukana puun kasvun aikana kerääntyneet raskasmetallit, mutta kun levityksessä noudatetaan määräyksiä, ongelmia ei niistäkään tule.

Tutkijoiden vastaus on siis jyrkkä kyllä, kuitua kannattaa pellolla käyttää. Hyvä mikrobisto auttaa kestävään tuotantoon

 

 

KUITU-hanketta rahoittaa Ympäristöministeriön käynnistämä Vesiensuojelun tehostamisohjelma 2019–2023 on merkittävä panostus vesien suojeluun: tavoitteena on Itämeren ja sisävesien hyvä tila. Ohjelman toimilla vähennetään maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta vesiin, puhdistetaan hylkyjä öljystä, kunnostetaan vesistöjä sekä vähennetään haitallisia aineita kaupunkivesistä.

 

Teksti: Marjatta Sihvonen
Sivun yläreunan kuva: Jaakko Heikkinen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.5.2020
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös