Artikkelit Ruoka

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa vilkaisee askelmittariaan. ”Olemme käveleviä tietovarastoja, mutta vasta yhdistämällä omat tietomme ravitsemussuosituksiin voimme ratkaista isoja kansanterveyden ongelmia”, professori sanoo.

Suomalaiset ravitsemussuositukset ja niitä noudattava ilmainen tai vahvasti tuettu lasten ja opiskelijoiden joukkoruokailu on kansainvälisesti katsoen hyvin toimiva järjestelmä. Professori Kurpan mukaan julkiset keittiöt reagoivat nopeasti suositusten muutoksiin, mutta parannettavaakin on.

Kuva: Niina Pitkänen / Luke

”Tähän järjestelmään olisi helppo liittää henkilökohtainen opastava toiminto. Oma askelmittarini on yksinkertainen mutta laitteet, jotka kertovat energian ja nesteen tarpeesta, ovat yleistymässä. Tarvitaan vain yhteinen alusta, joka poimii tiedot ranteesta tai kännykästä ja liittää ne joukkoruokailuun.”

Kurppa uskoo, että opastava, älykäs ruokailusovellus toimisi paremmin kuin lääkärin tai ravitsemusterapeutin puhe terveellisistä valinnoista.

”Tämä tieto on meidän henkilökohtaisesti hallittavissamme toisin kuin asiantuntijan puhe, johon reagoimme helposti torjuen. Uskon, että sillä on vaikutusta.”

Kurppa huomauttaa, että toimimme usein tempoillen. Eiliset anopin kakkukahvit kaduttavat ja yritämme korjata tilanteen päivän paastolla, jonka jälkeen palaamme herkkujen pariin.

”Se ei toimi. Askelmittarini huomaa, että tänään on kokouspäivä, olen kävellyt vain 3000 askelta. Se ohjaa suopeasti, että huomenna olisi hyvä yrittää kävellä 7000 askelta. Älylaite voi kannustaa samalla tavalla korjaamaan ravitsemuksen virheitä pitkäjänteisesti.”

Älyn sovellustapoja on monia. Kurppa ehdottaa vanhusten ruokailupalveluihin valokuvatoimintoja, jotta tiedetään kuinka paljon annoksista on syöty, ja tulevaisuudessa geenitiedon käyttöä henkilökohtaisen ruokavalion laadintaan.

Älyn käyttö on Kurpan mukaan yhteiskunnalle kannattavaa.

”Ostamme nyt jo erilaisia sovelluksia käyttöömme. Jos mietimme, kuka maksaa tietoja yhdistävän alustan, huomauttaisin, että ruokaan liittyvien elämäntapasairauksien kustannukset ovat kovia. Pelkästään kakkostyypin diabeteksen suorat kustannukset vuositasolla ovat yli kolme miljardia euroa. Tähän meillä ei ole loputtomasti varaa.”

 

Teksti: Marjatta Sihvonen

Sivun yläreunan kuva: Johanna Leppänen / Luke

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.5.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös