Artikkelit Kala

Lohikantojen tilassa on suuria sivujokikohtaisia eroja.

Vuonna 1972 alkaneen tilastoinnin mukaan Tenon lohisaaliiden huippuvuodet ajoittuvat vuosiin 1976 ja 2001. Molempina vuosina saalista saatiin noin 250 tuhatta kiloa. Vuoden 2001 jälkeen saalis on vähentynyt voimakkaasti ja oli viime vuonna noin 75 tonnia.

Tenojoen lohenkalastusta rajoitetaan uudella kalastussopimuksella. Sopimuksen tavoitteena on parantaa Tenon lohikantojen tilaa sekä turvata kestävän lohenkalastuksen jatkuminen. (Kuva: Panu Orell / Luke)

”Tenon lohesta tiedetään paljon muutakin kuin saalismäärät. Oikeastaan ei pitäisi puhua yhdestä Tenon lohesta, sillä Tenon pääuomassa ja sen sivujoissa elää noin kolmekymmentä perinnöllisesti erilaistunutta lohikantaa”, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Uusien tutkimustietojen perusteella Tenojoen vesistössä esiintyy noin kolmekymmentä perinnöllisesti toisistaan eroavaa lohikantaa. (Kuva: Panu Orell / Luke)

Perinnöllisesti erilaisten lohikantojen elinvoimaisuuden turvaamiseksi Tenon pääuomalle ja kaikille sen tärkeimmille sivujoille – 22 jokea tai aluetta – on määritetty niin sanottu kutukantatavoite. Kutukantatavoite tarkoittaa sitä, kuinka paljon kutevia naaraskaloja pitäisi saada jäämään eri sivujokiin ja pääuomaan kalastuskauden jälkeen, jotta vesistö tuottaisi maksimaalisen määrän vaelluspoikasia.

Tavoitteen täyttymisen arviointi on aloitettu Tenon pääuomalla ja 10 sivujoella.

Heikoimmin kutukantatavoite on täyttynyt Tenon latvajoissa Inarijoella, Karasjohkalla ja Iesjohkalla. Niissä se vaihteli 25–35 prosenttiin vuonna 2016.

”Tärkein syy latvaosien kantojen heikkoon tilanteeseen on se, että emokaloihin kohdistuu voimakas kalastus pitkällä vaellusmatkalla, Barentsin mereltä vuonon, jokisuun ja Tenon pääuoman kautta synnyinjoelle asti”, kertoo tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Luken, Turun yliopiston ja norjalaisen NINA-instituutin mukaan Karas- ja Iesjohkan lohia joutuu melko runsaasti Tenon pääuomassa verkkopyydyksiin heti kesäkuun alkupuolella. Inarijoen lohia tarttuu verkkoihin jonkin verran alkukesästä aina heinäkuun puoleen väliin asti. Erityisesti niitä päätyy matkailukalastajien saaliiksi kesäkuun lopussa ja heinäkuussa.

Huoli Tenon lohen tulevaisuudesta johti siihen, että Suomi ja Norja aloittivat neuvottelut uudesta kalastussopimuksesta vuonna 2012 ja sopimukseen päästiin loppuvuodesta 2016. Sopimuksella rajoitetaan sekä paikallisten että matkailukalastajien kalastusta.

Kalastussopimus on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton ja sen avaamista on vaadittu. Etenkin saamelaiset kokevat, että heidän oikeuksiaan on loukattu. Alueella on huoli myös kalastusmatkailun tulevaisuudesta. Tyytymättömyys heijastuu tutkimukseenkin ja sen edellytyksiin Tenolla.

Sopimusneuvottelijoilla oli käytössään pitkäaikaisten lohitutkimusten ja seurantojen tulokset. Kalakantoja ja -määriä on selvitetty vakioiduilla tilastoinneilla, sähkökalastuksilla sekä video-, kaikuluotaus- ja pintasukelluslaskennoilla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mukaan ovat tulleet laajat geneettiset tutkimukset.

”Tulosten avulla tiedetään, kuinka paljon saaliiksi joutuu eri kantojen lohia, mihin meri-ikäryhmiin ne kuuluvat, missä vaiheessa kalastuskautta ja missä Tenon osassa ne ovat joutuneet saaliiksi. Vastaavasti voidaan arvioida, kuinka paljon eri sivujokien lohia on välttänyt kalastuksen ja selviytynyt kutualueille”, Orell ja Erkinaro kertovat.

Orellin mukaan alkavana kesänä Tenon lohilaskentoihin saadaan lisää kattavuutta, kun isoimpaan sivujokeen eli Karasjohkaan nousevat lohet lasketaan kaikuluotaimella. Vielä isompi askel otetaan kesällä 2018, kun kaikkien Tenoon nousevien lohien laskenta aloitetaan Ala-Tenolle sijoitettavilla kaikuluotaimilla. Laskenta tehdään yhteistyössä Norjan kanssa.

 

Teksti: Sinikka Jortikka

Sivun yläreunan kuva: Panu Orell / Luke

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.5.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös