Artikkelit Riista

Eräliikkeiden paksut tuotekatalogit tursuavat metsästysvarusteiden lisäksi monenlaista eräkäyttöön tarkoitettua paikannus- ja viestintäteknologiaa.

Vuonna 2014 aktiivimetsästäjät hankkivat harrastukseensa gps-välineitä 12 miljoonalla eurolla. Vaikka teknologia on halventunut, metsästysteknologiaa käyttävien määrä lienee kasvanut sitä tahtia, että gps-välineisiin käytetään jo selvästi enemmän euroja kuin kolme vuotta sitten.

Moni metsästäjä hyödyntää älypuhelimen karttasovelluksia, joilla paikannetaan koirien ja joskus myös metsästyskaverien sijainnit. (Kuva: Olli Hyvärinen)

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jani Pellikka kuvaa mullistusta: Jos kymmenen vuotta sitten olisi kysytty metsästäjältä, jättikö hän omaisuuttaan metsään, joku olisi sanonut jättäneensä sinne muutamia kymppejä maksavia pienpetoloukkuja. Nyt moni jättää metsään riistakameroita, ja yksi riistakamera maksaa 100–300 euroa.

Yhä useampi metsästäjä hyödyntää ja osa ostaa älypuhelimeensa metsästysapplikaatioita eli karttasovelluksia, joilla saadaan tapahtumia kirjattua maastossa. Ennen kaikkea sovelluksissa paikannetaan koirien ja joskus myös metsästyskaverien sijainnit.

”Viestintäteknologia on metsästyksessä tuore ilmiö. Monin osin se helpottaa etenkin metsästyksen organisointia: Tiedän, missä muut ovat, ja päinvastoin.”

Metsästäjä ei kymmenen vuotta sitten juuri maksanut lisenssimaksuja. Tuolloin oma koira paikannettiin radiosignaalilla, nyt koiraan liitetään gps-teknologiaa ja puhelinliittymä. Liittymä tarvitaan myös lähettävään riistakameraan. Tämmöisiä toistuvia käyttömaksuja maksaa kasvava joukko metsästäjistä.

Myös vaatetuksen osuus metsästäjien kuluista on nousussa. Siinä missä parikymmentä vuotta sitten metsästäjä pukeutui esimerkiksi työ- tai retkeilyasusteisiin, nyt perusmetsästäjä käyttää säänkestäviä ja nimenomaan tietynlaiseen metsästykseen valmistettuja vaatteita.

 

Teksti: Hannu Kaskinen

Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.9.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös