Artikkelit Ilmasto, Maatalous, Talous, Ympäristö

Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen luottaa viljelijöiden osaamiseen päästöjen vähentämisessä.

Meneillään olevassa Sompa-tutkimuksessa viljelijöiltä kerätäänkin työpajoissa tietoa, mille pelloille erilaiset ilmastoviisaat keinot sopivat ja kannustetaan myös jakamaan omaa tietoa lähiyhteisössä.

Lehtosta kuitenkin huolestuttaa, osaako yhteiskunta ostaa viljelijöiltä päästövähennyksiä. Hän liittää ilmastotyön osaksi maatalouden rakennekehitystä.

Suurin osa turvepelloista sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Lappiin. (kuva: Erkki Oksanen)

Suurin osa turvepelloista sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Lappiin ja puolet on lypsy- ja nautakarjatilojen nurmien käytössä.

”Pahinta mitä nyt voitaisiin tehdä, olisi ajaa nämä karjat alas. Viljelijät kyntäisivät turvemaiden nurmet viljalle ja päästöt lähtisivät nousuun”, Lehtonen varoittaa.

Lypsyrobotti-investointi vaatii yli 50 hehtaaria lisää peltoa. Luken aineistojen mukaan kahden robotin tila kannattaa yhtä paremmin, mutta on vielä epävarmaa, paraneeko kannattavuus tätä suuremmilla navetoilla.

Kannattavuutta pitäisikin Lehtosen mukaan hakea tilakoon kasvattamisen ja runsaiden ostopanosten sijaan paikallisten resurssien ilmastoviisaasta hyödyntämisestä. Vähemmän turvepeltoa, enemmän päästövähennyksiä, vähemmän tuotantomääriä, mutta laadukkaampia, kalliimpia tuotteita.

Talkoisiin tarvitaan siis myös kuluttajaa.

”Maatalouden päästöt aiheuttaa aina viime kädessä kulutus. Kyllä tuottajat vastaavat kuluttajien kysyntään”, Lehtonen korostaa.

Muutos maatalouden liiketoimintamallissa kohti paikallisten resurssien hyödyntämistä ja hiilineutraalia viljelyä, jossa päästövähennys olisi yksi tilan tuote, olisi Lehtosen mukaan turvemailla verrattavissa EU-jäsenyyden tuomaan rakennemuutokseen.

Julkista rahaa päästövähennyksiin Lehtonen ehdottaa kerättäväksi esimerkiksi verosta, jota maksettaisiin rakentamisen alle jäävästä metsämaasta.

”Paljon on myös kysymys siitä, saadaanko yksityinen raha ja maksuhalukkuus liikkeelle. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä julkisella rahalla”, Lehtonen huomauttaa ja kaavailee, että turvemaiden päästövähennysten maksajia olisivat päästökompensaatioiden ostajat.

”Kehitysmaiden metsienistutuksessa päästökompensaatiot toimivat. Yhtälailla kohteita löytyy kotimaasta. Mutta pelisääntöjen luomisella ja pilottikohteilla alkaa olla kiire.”

Toistaiseksi hiilineutraaliin maatalouteen tähtääviä ohjauskeinoja tai kannustimia ei ole missään käytössä.

”Ei ole yhtä hopealuotia, joka ratkaisee ilmastonmuutoksen. Mutta hyvä keinovalikoima meillä on turvemaissa, jos osaamme sen käyttää”, Lehtonen päättää.

 

 

Teksti: Marjatta Sihvonen
Sivun yläreunan kuva: Tero Sivula, Rodeo
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.11.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

 

Katso myös