Artikkelit Maatalous, Puutarha

Mansikka maistuu suomalaisille, mutta pelloilta pitäisi saada enemmän satoa.

Satakunta ja Varsinais-Suomi ovat mansikan tuotannolle ihanteellista aluetta, mutta silti sadot jäävät siellä niukoiksi.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja ProAgira Länsi-Suomi etsivät SataVarMa-hankkeessa keinoja mansikkasatojen suurentamiseksi ja marjaelinkeinon kilpailukyvyn parantamiseksi. Lisää puhtia haetaan myös mansikantuotannon kannattavuuteen.

”Mansikkasadot jäävät Lounais-Suomessa noin 3 500 kiloon hehtaarilta. Niiden pitäisi olla vähintään 8 500 kiloa, jotta tuotanto kannattaisi. Jotain on siis tehtävä”, pohtii tutkimusprofessori Saila Karhu Lukesta.

Kehittämishankkeessa on mukana myös mansikan viljelijöitä.

”Testaamme, esittelemme ja kehitämme mansikkatiloilla viljelymenetelmiä ja ohjaamme viljelijöitä uusiin käytäntöihin”, kertoo hankevetäjä Minna Pohjola ProAgriasta.

Apua mansikan satopulmiin haetaan muun muassa syyshoidosta, harjukasvatuksesta ja lajikevalikoiman laajentamisesta.

Mansikasta halutaan saada Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa suurempia satoja. (kuva: Tarja Hietaranta / Luke)

Mansikan syötävä osa on turvonneesta kukkapohjuksesta kehittynyt pohjushedelmä. Mansikkaan syksyllä kehittyvien kukka-aiheiden määrä vaikuttaa suoraan seuraavan kesän sadon määrään.

Syyshoitoon kuuluu kasvustojen riittävä typpilannoitus. Typpi lisää kukka-aiheiden muodostumista, kun se annetaan oikeaan aikaan. Myös marjakoko voi kasvaa.

Hankkeessa annetaan lisätyppilannoitus eri tavoin hoidetuilla ja lannoitetuilla marjatiloilla elo-syyskuun vaihteessa, ja seurataan sen vaikutusta kukintojen kehittymiseen.

”Mansikalla voi rankan satokauden jälkeen olla takki tyhjä, eikä se jaksa kehittää riittävästi kukka-aiheita. Typpi auttaa, mutta liikaa sitä ei silti kannata antaa, jotta talvenkestävyys ei kärsi”, Karhu muistuttaa.

Talviharsot ovat tarpeen vähälumisilla alueilla, ja myös ne suojaavat kukka-aiheita.

Viljelmän muotokin vaikuttaa mansikkasatoon.

”Mansikat kasvoivat harjuviljelmissä eli 20–30 senttimetriä korkeissa penkeissä yllättäen paremmin ja tuottivat voimakkaamman juuriston kuin matalammissa penkeissä. Lisäksi ne talvehtivat hyvin”, Karhu kertoo.

Lisäksi mansikan lajikkeista etsitään viljelyyn uusia, sopivia vaihtoehtoja valtalajike Polkalle.

Mansikan juuristoon asennettu anturi kertoo langattomasti juuristossa olevan kosteuden. (Kuva: Minna Pohjola / ProAgria)

Karhun mukaan mansikka on vesikasvi. Se kärsii helposti muovin alla kuivuudesta. Apuun tulevat tällöin digilaitteet eli kosteusmittarit.

”Olemme lainanneet viljelijöille kosteusmittaria, jonka avulla he voivat seurata juuristossa olevaa kosteutta”, Pohjola jatkaa.

Suomalainen Soil Scout -mittausjärjestelmä on ollut tänä kesänä käytössä Hästön maatilalla Särkisalossa.

”Mittaustulosten seuraaminen esimerkiksi älypuhelimella on helppoa. Halutessaan laite ilmoittaa kastelutarpeesta”, mansikanviljelijä Krista Eriksson kertoo.

Digitekniikka voi Pohjolan mukaan yleistyä varsinkin isoilla mansikkatiloilla.

”Se säästää viljelijän työtä ja varmistaa laadukkaan mansikkasadon tuotantoa. Mikään laite ei kuitenkaan korvaa viljelijän näppituntumaa ja kokemusta.”

 

Teksti: Riitta Salo-Kauppinen, Luke

Sivun yläreunan kuva: Tarja Hietaranta, Luke

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.8.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös