Artikkelit Puutarha, Ruoka

1920-luvulla marsalkka Mannerheimin mukaan nimetty omenalajike ”löydettiin” uudelleen syksyllä 2016.

”Lajike painui unholaan useiksi vuosikymmeniksi. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) se oli usean vuoden ajan sadan suomalaisen paikallisomenalajikkeen etsintälistoilla”, kertoo Luken tutkija Maarit Heinonen.

Mannerheimin Omena löytyi Asikkalasta, vanhasta yksityispihasta. Omistajien mukaan omenapuu on istutettu sinne arviolta 1940-luvun lopulla. Omenapuun jäljille päästiin tutkijoiden sitkeän salapoliisityön ja aktiivisten kotiseututoimijoiden ansiosta.

Louhisaaren kartanolinnan hedelmätarhaan istutetaan vuosien 2017–2018 aikana noin 30 vanhaa omenalajiketta. (Kuva: Maarit Heinonen / Luke)

”Mannerheimin Omena on muiden paikallisomenalajikkeiden tavoin syntynyt siemenestä. Huomiota herättävän isohedelmäistä, keltaista alkusyksyn omenaa lisättiin varttamalla pääosin paikalliseen viljelyyn”, Heinonen jatkaa.

Mannerheimin Omena edustaa lajikkeita, jotka ovat tärkeitä kulttuurihistorian ja geneettisen monimuotoisuuden näkökulmasta. Vanhasta puusta on talvella otettu jaloversoja, jotta lajike saadaan talteen.

Lajike sijoitetaan Luken geenivaraomenapuiden kokoelmaan, Fruticetumin hedelmälajipuistoon Lohjalle, Asikkalaan sekä ”Marskin” syntymäkartanoon, Kansallismuseon ylläpitämän Louhisaaren kartanolinnan puutarhaan.

”Mannerheimien sukuun liittyviä omenalajikkeita istutetaan Louhisaareen vuosina 2017–2018. Mukana Luken valitsemien noin 30 lajikkeen joukossa on myös Mannerheimin Omena. Hedelmätarhan kunnostaminen on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.”

Luken geenivaraomenapuiden kokoelma on yleisöltä suljettu, tieteentekijöiden oma maailma. Museopuutarhat sen sijaan ovat yleisölle avoimia, ja niiden kautta tieto muun muassa harvinaisemmista lajikkeista leviää.

”Louhisaaren hedelmätarhan lajikkeilla on pitkä viljelyhistoria Suomessa. Osa niistä on syntyjään ulkomaisia, osa suomalaisia. Louhisaaressa on nähtävillä Lukessa tehty pitkäjänteinen, dna-varmistettu lajiketiedon koontityö”, Heinonen summaa.

 

Teksti: Merja Lindroos

Sivun yläreunan kuva: Maarit Heinonen / Luke

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.6.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös