Artikkelit Maaseutu, Talous

Suomen aluekehityksestä kerrotaan väärää tarinaa, mikä on vaarassa johtaa siihen, että ylimitoitamme kaupunkien palvelut ja karsimme niitä liikaa maaseudulta.

Käsitys, jonka mukaan Suomen väestö keskittyy yhden käden sormilla laskettaviin kasvukeskuksiin samalla,  kun maaseutu taantuu ja autioituu, on väärä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkijaprofessori Hilkka ihinen.

”Tämä on tarina, jota aluekehityksestä kerrotaan, mutta se on harhaanjohtava tarina. Suomi ei tyhjene,  vaan eri alueiden väestömäärät elävät vuoden kuluessa. Taantumassa on vain 25 prosenttia pinta-alasta.”

Yhden, maaseudulta kaupunkiin suuntautuvan ihmisvirran sijaan Suomen yli pyyhkii ennemminkin vuorovettä muistuttava ihmisvirta, joka ei suuntaudu pelkästään kaupunkeihin vaan myös niistä pois.

Tätä edestakaista ihmisvirtaa selittää ilmiö, jota tutkijat kutsuvat monipaikkaisuudeksi. Yhden kiinteän asuinpaikan sijaan ihmisillä on useampia asuinpaikkoja, kuten kesämökki tai kakkoskoti, joilla he elävät ainakin osan vuodesta.

”Arvioiden mukaan kausittain muualla kuin vakituisessa asuinkunnassaan asuu 2,4 miljoonaa suomalaista”, Vihinen sanoo.

Monipaikkaisuudessa ihmisillä on yhden kiinteän asuinpaikan sijaan useampia asuinpaikkoja, kuten kesämökki tai kakkoskoti. (kuva: Pixabay)

Vaikka monipaikkaisuus koskettaa suurta osaa suomalaisista, aluesuunnittelussa ilmiötä ei juuri ole otettu huomioon. Vihisen mukaan tämä johtuu siitä, että ihmisten vapaa-ajan asunnoillaan asumista ei tilastoida. Tutkijoilta ihmisvirtojen liikkeiden selvittäminen vaatii aineiston keruuta lukuisista lähteistä.

”Mökkibarometrin kautta pystytään selvittämään kesämökin sijainti. Myös teleoperaattorien keräämää  mobiilidataa analysoimalla voidaan rajatusti kerätä tietoa ihmisten liikkeistä. Yksi mielenkiintoinen tietolähde olisivat kauppaketjujen jäsenkortit, sillä heillä on ajantasainen tieto siitä, missä ihmiset käyvät ostoksilla”, Vihinen pohtii.

Yhä suurempi osa väestöstä tekee kausittain etätöitä maaseudulla. Hekin tarvitsevat palveluita, mitä ei usein huomioida aluepolitiikassa. (Kuva: Joana Tabarcea, Unsplash)

Koska monipaikkaisuutta ei tilastoida, aluekehitystä ennustavien mallien laadinnassa käytetään yhä hyväksi
tilastotietoa vakituisesta asuinkunnasta. Vihisen mukaan tämä on ongelmallista, sillä vakituisen asuinkunnan tilastot yliarvioivat rakenteellisesti kaupunkien ja aliarvioivat maaseudun asutusta.

”Kun yhteiskuntaa suunnitellaan vakinaisen asumisen perusteella, riski on, että investoidaan vinoon. Infra ja palvelut suunnataan kaupunkeihin, joissa ihmiset eivät suurta osaa ajastaan ole.”

Ja kääntäen: infraa ja palveluita karsitaan maaseudulta, vaikka ihmiset asuvat siellä säännöllisesti osan  vuodesta.

Osittain tämä kehitys on jo näkyvissä, mutta Vihistä huolettaa, että harhaanjohtava tarina aluekehityksestä on johtamassa entistä syvempään ja itseään ruokkivaan kielteiseen kierteeseen.

”Väite, että koko Itä-Suomi olisi taantuvaa aluetta, on harhainen viesti ja hyvin epäedullinen kyseisen alueen kehittämiselle. Jos alueella on taantuvan alueen maine, kukaan ei uskalla investoida sinne, eivätkä pankit halua myöntää lainaa investointeihin.”

Palaavatko ihmiset kaupunkeihin vai tuleeko nykytilanteesta uusi normaali?

Luken tutkijat ovat selvittäneet, miten laajaa aluetta monipaikkaisuuden tuoma väkiluvun kasvu Suomessa koskettaa. Vastaus on yllättävä. Monipaikkaisuuden ansiosta väkiluku kasvaa joko kausittain tai jatkuvasti 61 prosentissa Suomen pinta-alasta.

”Merkillepantavaa on, että nämä alueet jakautuvat tasaisesti läpi Suomen, Hangosta Utsjoelle. Aluekehitys on oletettua moninaisempaa ja sirpaloitunutta.”

Monipaikkaisuuden ansiosta väkiluku kasvaa joko kausittain tai jatkuvasti 61 prosentissa Suomen pinta-alasta. (Kuva: Pixabay)

Vaikka monipaikkaisuus on ilmiönä ollut olemassa yhtä pitkään kuin kaupungistuminen, koronakevät nosti sen uudella tavalla esiin. Koronan vuoksi moni suomalainen siirtyi tekemään etätöitä kesämökilleen tai kakkoskodilleen.

Kiinnostava kysymys on, miten tilanne muuttuu, kun pandemia jonain päivänä laantuu. Palaavatko ihmiset  kaupunkeihin vai tuleeko nykytilanteesta uusi normaali?

”Korona-aika saattaa olla piikki, mutta samaan aikaan monet käytännöt ja järjestelmät mahdollistavat sen, että ihmiset voivat joustavasti valita asuinpaikkansa. Näen, että tämä madaltaa kynnystä olla monipaikkainen”, Vihinen toteaa.

 

Teksti: Maria Latokartano
Sivun yläreunan kuva: Barbro Wickström, Plugi
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 14.9.2020
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös