Artikkelit Metsä, Monimuotoisuus

Suomessa on noin 20 luontaista puulajia, mutta metsänviljely on painottunut voimakkaasti kuuseen, mäntyyn ja rauduskoivuun.

Muiden puulajien, joihin kuuluvat esimerkiksi tervaleppä, haapa, tammi, lehtikuusi ja  vaahtera, yhteenlasketut istutusmäärät ovat keskimäärin 0,2–0,3 prosenttia koko istutusmäärästä.

”Muiden kuin pääpuulajikolmikon viljelymäärissä puhutaan tosiaan promilleista. Onhan se tavattoman vähän ja herättää kysymyksen, varaudutaanko riittävästi muuttuvaan ilmastoon”, erikoistutkija Katri Himanen sanoo.

Monimuotoisuuden turvaamisen ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin varautumisen näkökulmasta laajempaa lajikirjoa kannattaisi harkita. Mutta vaikka metsänomistajalla olisi  kiinnostusta vähemmän käytettyjen puulajien viljelyyn, korkeat hirvieläinkannat estävät sen.

Hirvieläinongelma ei kuitenkaan rajoitu harvinaisempien lajien viljelyyn.

”Männyn ja koivun viljelyä vältellään jo alueittain, ja nythän meillä on kiehtova tilanne, kun pienet hirvieläimet syövät kuusta. Kaikenlainen uudistuminen kärsii”, Himanen sanoo.

Lehtikuusia viljellään kuusen, männyn ja koivun jälkeen eniten. (Kuva: Erkki Oksanen)

Himanen on mukana Mekanen-hankkeessa, jossa selvitetään muun muassa harvinaisempien puulajien siemenhuoltoon ja viljelyyn liittyviä kysymyksiä.

”Vaikka tiettyjen puulajien kohdalla tiedämme jo hyvin, miten niitä kannattaa viljellä, katvealueitakin on. Viljelyvarman siemen- ja taimimateriaalin saatavuus on osalla harvinaisemmista lajeista tällä hetkellä puutteellista, mikä vaatii työtä.”

Helpointa lajiston monipuolistamisessa olisi Himasen mukaan lähteä liikkeelle rauduskoivun viljelyn lisäämisestä.

”Rauduskoivun osuus on vain muutamia prosentteja, vaikka pitkälle jalostettua siementä on saatavilla.”

Mekanen-hankkeen aikana selvitetään myös harvinaisempien puulajien teollista kysyntää,  mikä on niiden viljelyn kannalta oleellinen kysymys.

”Tiettyjen puulajien, kuten esimerkiksi lehtikuusen, kohdalla harvennus- ja tukkipuun kysyntä voi olla erilainen. Voi ajatella, että jos raaka-ainetta on riittävästi, sille löytyy myös käyttöä.”

 

Teksti: Maria Latokartano
Sivun yläreunan kuva: Katri Himanen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 9.11.2020
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös