Artikkelit Kala, Ruoka

Laitos suosii erilaisia kalayksilöitä kuin luonnonympäristö.

Laitoksessa kasvatetut kalanpoikaset eivät enää menesty luonnonvesiin istutettuina riittävän hyvin. Syynä on laitosympäristössä useiden sukupolvien aikana muuttunut geeniperimä.

Nyt laitoskaloille yritetään palauttaa villien kalakantojen geenejä.

Vaikka Tornionjoen ja Simojoen lohikannat ovat istutusten ja tehostuneen kalastuksensäätelyn avulla elpyneet täysin luontaisesti saalista tuottaviksi, Itämeren muiden lohikantojen ja järvilohen luontainen lisääntyminen Suomessa on heikkoa tai olematonta.

Voimakkaasti heikentyneet istutustulokset ja uudet tutkimukset viittaavat siihen, että laitosviljelyn varassa olevien lohi- ja taimenkantojen kyky selviytyä luonnossa on merkittävästi heikentynyt.

Laitostuneita taimen- ja lohikantoja yritetään villiyttää, jotta ne selviävät paremmin luonnossa. (Kuva: Pekka Hyvärinen)

”Laitosympäristö suosii erilaisten yksilöiden menestymistä kuin luonnon ympäristö. Jos kalakantaa ei ole saatu uusittua luonnosta, on useiden sukupolvien aikana tapahtunut laitosvalinta heikentänyt istukaspoikasten elinkykyä ja lisännyt sisäsiittoisuudesta aiheutuvia ongelmia”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Geneettisten ongelmien lisäksi tehokasvatettujen istukaspoikasten ongelmana on se, että yksipuolinen kasvatusympäristö ei valmista poikasia sen luonnossa kohtaamiin haasteisiin, kuten selviytymiseen petokalojen saalistukselta ja elävän luonnonravinnon hyödyntämiseen.

”Tarvitaan uusia menetelmiä laitoskalakantojen villiyttämiseksi ja kasvatusmenetelmien monipuolistamiseksi.”

Hyvärinen koordinoi keväällä käynnistyneen Kalatalouden ympäristöohjelman Luonnossa menestyvät istukkaat -hanketta. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama hanke pyrkii nimensä mukaisesti löytämään keinoja laitoksessa kasvatettujen kalanpoikasten menestymiseen luonnonvesillä.

Selviytymisen edellytyksiä vahvistetaan genetiikan sekä parempien kasvatus- ja istutusmenetelmien avulla.

”Tavoitteena on saada vietyä tuorein tutkimustieto ja uudet, kustannustehokkaat menetelmät käytännön yritystoimintaan sekä parantaa istutus- ja kasvatustoiminnan kokonaiskestävyyttä”, Hyvärinen sanoo.

Menetelmiä testataan käytännön kasvatuskokeissa Luonnonvarakeskuksen Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa ja yksityisillä poikaskasvatuslaitoksilla sekä luonnossa tehtävillä istutuskokeilla.

”Olemme jo saaneet erittäin lupaavia tuloksia niin sanotulla virikekasvatusmenetelmällä tuotetuilla istukaspoikasilla. Virikepoikaset selviytyivät luonnossa paremmin kuin normaalilla menetelmällä kasvatetut poikaset”, Hyvärinen kertoo.

”Virikekasvatuksen havaittiin myös vähentävän kalatautien haitallisuutta kasvatuksen aikana.”

Luonnonvarakeskuksen ja yliopistotutkijoiden yhteistyönä on aloitettu tutkimukset laitoskalakantojen villiyttämiseksi.

Tutkimuksissa selvitetään, voidaanko esimerkiksi lähialueiden vielä villeinä säilyneitä kalakantoja käyttää laitostuneiden kalakantojen villiyttämiseen risteyttämällä näitä kaloja keskenään.

”Menetelmien käytäntöön viennin kannalta on keskeistä se, lisääntyykö laitoskalojen elinkyky vai aiheutuuko tästä jotain negatiivisia vaikutuksia”, Pekka Hyvärinen sanoo.

Hankkeeseen sisältyy jatkossa myös kehitystoimintaa, jolla pyritään parantamaan geenien talteenotto- ja säilytysmenetelmiä sekä uusia stressittömämpiä istutusmenetelmiä.

Luken koordinoima hanke toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen, Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistojen, Eviran, Metsähallituksen sekä yksityisten kalanviljely-yritysten kanssa.

 

Teksti: Mikko Salmi

Sivun yläreunan kuva: Pekka Hyvärinen

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 11.12.2017

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös