Artikkelit Ilmasto, Metsä, Ympäristö

Tutkijan mukaan metsätuhojen seuranta on jatkossakin tärkeää.

Muuttuva ilmasto tuo lisää metsäpuiden tuholaisia, mutta kasvikaupankin tulisi kantaa vastuunsa.

Poikkeuksellinen kesä on hillinnyt männynversosurman ja muiden metsäpuiden sienitautien leviämistä.

”Valtakunnan metsien inventoinnin eli vmi-koealoilla versosurma on viime vuosina lisääntynyt erityisesti Itä-Suomessa, mutta tänä kesänä uusia tuhokohteita ei juuri ollut”, kertoo Luken erikoistutkija Heli Viiri.

Kirjanpainaja on merkittävin kuusen runkotuholainen, joka iskeytyy tyvitukin alueelle. (kuva: Erkki Oksanen)

Pitkästä lämpimästä kaudesta oli etua kirjanpainajalle. Sen uudet aikuiset ehtivät kuoriutua ennen heinäkuun 15. päivää, joka on lakiin kirjattu puutavaran viimeinen poistopäivä.

”Kirjanpainaja on iskenyt uusiin puihin ja muodostanut sisaruspolvia. Tänä kesänä syntyneet ovat ehtineet myös itse lisääntyä, joten uusia kirjanpainajia kuoriutuu vielä lokakuussa”, Viiri kertoo.

Kirjanpainajan runsastuminen ei näy vielä vmi-koealoilla, joilla mittaukset ovat käynnissä lokakuuhun saakka, mutta se on havaittu Luken feromoniseurannassa. Feromonit ovat kemiallisia aineita, joilla hyönteiset houkuttelevat vastakkaista sukupuolta.

”Seurannassa on näkynyt koko kesän kirjanpainajan kannannousu. Se vahvistaa, että kirjanpainajat lisääntyvät”, Viiri sanoo.

Yleisesti ottaen tuholaistilanne näyttää metsissä hyvältä.

”Viimeisten vmi-tulosten perusteella vuosien välinen vaihtelu on pientä”, Viiri toteaa.

Valtakunnan metsien inventoinnissa seurataan noin kahtakymmentä tuholaista.

”Juurikääpää on niukasti, sen esiintymät painottuvat Etelä-Suomeen. Tervasrosoa on Lapissa paljon, jonkin verran myös etelässä, mutta se puuttuu Savosta ja Keski-Suomesta. Muita karistesienituhoja on Ylä- ja Koillislapissa, harmaakaristetta hyvin paljon Oulun seudulla ja Etelä- Pohjanmaalla”, Viiri luettelee.

 

Koealojen perusteella laadituista tilastoista näkyy selvästi, että merkittävimpiä metsätuhojen aiheuttajia ovat elottomat tekijät kuten lumituhot ja myrskyt.

”Tänä talvena lumituhot olivat hyvin poikkeuksellisia Kainuussa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja yllättäen jopa Satakunnassa”, Viiri toteaa.

Kuivuuden vaikutus näkyy karuilla kasvupaikoilla lehtien ennenaikaisena varisemisena ja yksittäisten puiden kuolemina.

Kuluneen kesän säät näkyvät ensi kesän tuholaistilanteessa. Kirjanpainajan runsastumista on siis odotettavissa. Tutkijoiden kartoilla näkyy myös ilmastonmuutos.

”Kirjanpainajalta on Suomessa saatu olla tähän saakka melko rauhassa. Normaali metsähygienia kuten tuulenkaatojen ja kaadetun puutavaran ja tuholaisten vioittaman puun poisto riitti 2010-luvulle saakka. Nyt tilanne on muuttunut”, sanoo Viiri.

Suomen etelärajoilla leviää useita metsäpuiden tuholaisia, jotka eivät vielä meillä esiinny tai aiheuta tuhoja, kuten mäntyankeroinen, saarnenjalosoukko ja Diplodia sapinea -sienitauti. Männyn neulasia syövä tähtikudospistiäinen alkoi aiheuttaa tuhoja Yyterissä vuonna 2006.

”Ilmeisesti kuivat kesät auttoivat kannan kasvua. Kestää vähintään 10–15 vuotta, ennen kuin luontaiset viholliset lopettavat siellä epidemian”, Viiri sanoo.

Heli Viirin mukaan riskeihin varautumisen kannalta on oleellista, että metsätuhojen tieteellisiä seurantoja jatketaan.

”Seuranta ei ole menettänyt merkitystään. Viimeiset kymmenen vuotta ovat osoittaneet, että tarve on edelleen olemassa, koska muutoksia tapahtuu nyt kiihtyvällä vauhdilla”, Viiri toteaa.

Kattavaa arviota metsätuhojen taloudellisesta arvosta ei ole Suomessa tehty.

”Olen yrittänyt kolme vuotta saada rahoitusta tällaiselle arviolle. Olisi jo kiire tietää lähtötilanne, koska tilanne muuttuu ilmaston muuttuessa”, Viiri huokaa.

Myös tavaroiden vapaa liikkuvuus ja kauppa EU-alueella näkyvät tuholaistilanteessa. Metsäpuiden taimitarhoille on pesiytynyt sienitauteja, jotka ovat kulkeutuneet Suomeen koristekasvituonnin mukana.

”Tämä ongelma ei näytä kiinnostavan ketään. Kauppiaiden ja puutarhaharrastajien pitäisi kantaa vastuunsa, sillä harrastus ja kasvikauppa kasvavat jatkossakin”, Heli Viiri haastaa.

 

Teksti: Marjatta Sihvonen
Sivun yläreunan kuva: Mikko Suonio, Vastavalo
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.10.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

 

Katso myös