Artikkelit Kala, Yleinen, Ympäristö

Suomen ensimmäinen kattava kalageenivaraohjelma julkaistaan kesällä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kalanviljelylaitoksissa säilytettävät emokalastot ovat kalojen geenivaraohjelman ydin. Kaloja suojellaan tulevaisuudessa myös muilla tavoin.

Luken johtava asiantuntija Petri Heinimaa on työstänyt kalageenivaraohjelmaa vuodesta 2014 alkaen.

”Ohjelma priorisoi ne kalalajit ja kannat, joihin voimme käyttää valtion resursseja”, Heinimaa sanoo.

Ohjelma perustuu voimassaolevaan lajien uhanalaisarvioon, johon on listattu 11 kalalajia ja kantaa.

Taimenen uhanalaisuutta on tarkasteltu kolmen eri alueen tai muodon osalta. Niitä ovat meritaimen sekä napapiirin etelä- ja pohjoispuoliset kannat. (kuva: Ari Saura)

 

Järvilohi, meritaimen, meriharjus, saimaannieriä, vaellussiika, eteläinen järvitaimen, ankerias, itämerenlohi, planktonsiika, karisiika ja jäämerenlohi tarvitsevat erityisiä suojelutoimia eli lajikohtaisia hoitostrategioita.

Osalle lajeista hoitosuunnitelmia toteutetaan jo. Osalta, kuten erittäin uhanalaiselta ankeriaalta, päivitetty suunnitelma puuttuu.

Ohjelma keskittyy tehokkaasti hyödynnettyihin lajeihin sekä viljeltäviin tuontilajeihin.

Vieraslajeihin, kuten mustatäplätokkoon tai puronieriään, ohjelma ei kohdista toimia, mutta se ohjaa ilmoittamaan havainnoista.

Luken erikoistutkija Jorma Piironen ottaa näytettä järvilohesta. (kuva: Ari Savikko)

 

”Ohjelmaan sisällytetään uhanalaisimmat ja taloudellisesti arvokkaimmat kalat, joiden geneettisten resurssien säilyminen luonnossa ei ole turvattu. Lisäksi ohjelmassa ovat kala- tai rapulajit, joilla voi olla jatkossa suuri taloudellinen merkitys”, Heinimaa kertoo.

Kalojemme geenitutkimus on viime vuosina edennyt harppauksin. Erikoistutkija Marja-Liisa Koljonen Lukesta tuntee sisävesien ja Itämeren kalaston monimuotoisuuden.

”Taloudellisesti merkittävimpien kalalajien monimuotoisuudesta tiedetään jo varsin paljon. Tiedämme, että eri jokien lohikannat ovat perinnöllisesti erilaisia, ja että eri vesistöjen taimenkannat ovat hyvinkin pieniksi pilkkoutuneita. Taimenkantojen perinnöllinen monimuotoisuus on usein alentunut pienten populaatiokokojen vuoksi”, Koljonen sanoo.

Kun kalapopulaation koko pienenee, se voi menettää monimuotoisuuttaan, geneettistä ainestaan.

Taimenen evän dna-näytteestä selvitetään Suomenlahteen laskevien jokien uhanalaisten taimenkantojen alkuperäisyyttä ja sukulaisuutta. Lisäksi näytteestä selviää luonnossa syntyneiden ja istutettujen kalojen osuus merivaelluksen aikana. (kuva: Ari Saura)

Ohjelmaan kirjataankin pienin parimäärä uusille emokalastoille, jotta geenipankin perinnöllinen pääoma on riittävän suuri.

”Vuoksen järvilohen ja Kuolimon nieriän perinnöllinen monimuotoisuus on jo alentunut. Monimuotoisuutta voivat vähentää suunnittelemattomilla istutuksilla aiheutetut kantojen sekoittumiset, alueellisesti liian pienet kannat tai jopa valikoiva verkkokalastus”, Koljonen kertoo.

Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan valikoimalla saaliiksi suuria yksilöitä voidaan valikoida pois myös kokoon vaikuttavia geenejä: vain pienet yksilöt jäävät lisääntymään.

Monimuotoisuuden aleneminen ei siis tarkoita vain lajien perintötekijöiden vähenemistä ja häviämistä, vaan se voi aiheuttaa myös kalastajaa kiinnostavien ominaisuuksien muuttumista.

Kalageenivaraohjelma perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja lakiin Luonnonvarakeskuksesta. Vesistöissä velvoittavat kalastuslaki ja luonnonsuojelulaki. Kalastuslain mukaiset uudet kalatalousalueet aloittavat toimintansa vuoden 2019 alussa.

”Kalatalousalueiden kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmissa tulisi ottaa huomioon alueellisten kalakantojen monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimukset ja hankkia myös tietoa näiden suunnitelmien pohjaksi”, Koljonen korostaa.

Koljonen painottaa myös kalojen lisääntymisympäristöistä huolehtimista.

Ankerias on yksi uhanalaisista kalalajeistamme. (Kuva: Pekka Tuuri)

Kalastuspiireissä keskustelu istutusten haitoista ja luontaisten lisääntymisalueiden puutteista käy kuumana. Emokalastot toimivat pankkeina, joista pääasiassa voimalaitosten velvoiteistutuksia hoitavat yritykset saavat materiaalia.

Heinimaa toteaa, että yksi kalageenivaraohjelman tavoite onkin luonnon poikastuotannon tehostaminen ja emokalastojen tarpeettomaksi tekeminen. Vielä se ei ole ajankohtaista.

”Iijoen meritaimen ja lohi on otettu talteen voimalaitosten tieltä. Myös järvilohen tilanne on haastava. Kalanviljely antaa aikaa korjata asioita luonnossa. Hyvä esimerkki molempien toimien onnistumisesta on Torniojoen ja Simojoen lohien elpyminen. Vesistöt paranevat, mutta vielä tarvitaan vuosikymmeniä ennen kuin viljely on tarpeetonta.”

Teksti: Marjatta Sihvonen
Sivun yläreunan kuva: Ari Savikko
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.5.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös