Artikkelit Puutarha, Ympäristö

Kasvit ovat luonnollinen ja tehokas tapa hallita ja puhdistaa sade- ja sulamisvesiä. Luonnonvarakeskus (Luke) selvittää, mitkä kasvilajit toimivat tehtävässä parhaiten.

Sade- ja sulamisvedet eli hulevedet aiheuttavat kontrolloimattomina taajamissa ongelmia. Ne saavat kadut, pihat ja viemäriverkostot tulvimaan ja kuljettavat mukanaan ravinteita ja haitta-aineita, jotka heikentävät pohja- ja purkuvesistöjen laatua.

Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesihuoltolaki edellyttävät hulevesien käsittelyä niiden syntysijoilla. Aiemmin hulevedet on ohjattu jätevesiviemäreihin. Se kuormittaa viemäriverkostoa, joten on ollut tarpeen kehittää toisenlaisia ratkaisuja. Yksi varteenotettava vaihtoehto on hallita hulevesiä kasvien avulla.

– Kasvit ovat luonnollinen elementti. Ne sitovat ravinteita, ovat tehokkaita veden haihduttajia ja viivyttävät veden liikkeitä fyysisellä massallaan. Kasvien juuret pitävät maaperän kuohkeana, mikä edesauttaa veden imeytymistä ja kasvit vaikuttavat maan mikrobistoon. Näiden välittömien vaikutusten lisäksi kasvit myös lisäävät ympäristön monimuotoisuutta, parantavat mikroilmastoa ja lisäävät esteettisen vaikutuksensa kautta ihmisten hyvinvointia, tutkija Sirkka Juhanoja Lukesta listaa.

Mitä istutettiin, mitä levisi?

Mikä tahansa kasvi ei kuitenkaan kelpaa. Hulevesialueilla elävien kasvien pitää kestää vuoroin seisovaa vettä ja kuivuutta ja niiden tulee sitoa tehokkaasti ravinteita ja haitta-aineita. Niiden tulee myös olla kotimaisia.

– Kotimaiset luonnonkasvit ovat ilmastollisesti kestäviä ja meidän oloihimme sopeutuneita. Luonnonkasveja käyttämällä vältetään haitallisten vieraslajien leviäminen, Juhanoja perustelee.

Luke selvittää parhaillaan Hulekas-hankkeessa, mitkä kasvit toimivat hulevesialuilla parhaiten.

– Olemme kartoittaneet kasvillisuutta käytössä olevilta, 5–10 vuotta sitten perustetuilta alueilta ja verranneet tuloksia istutuskarttoihin: mikä oli suunnitelma, mitkä lajit selvisivät, mitkä levisivät liikaa ja mitä lajeja alueelle levisi luontaisesti. Havaitsimme, että jos hulevesialue jätetään kasvittumaan luonnollisesti, se kyllä kasvittuu mutta tulos on hallitsematon. Yksi kasvilaji saattaa vallata alan, mikä ei ole hyvä, sillä alueet toimivat usein virkistysalueina, Juhanoja kertoo.

Uusia alueita suunnitellaan eri puolille maata

Hulekas-hankkeen puitteissa Luke on ollut mukana suunnittelemassa uusia hulevesialueita, joista yksi rakennettiin viime vuonna Kuopioon, toinen Jyväskylään, kolmas alkukesästä Turkuun Skanssin asuinalueelle ja neljäs on ensi vuonna valmistumassa Kaarinaan. Näiden lisäksi Helsinkiin valmistui uusi kohde vuonna 2015.

– Vesihuolto- ja maanrakennuslaki muuttuivat vuonna 2014, jolloin vastuu hulevesialueiden suunnittelusta siirtyi vesilaitoksilta kunnille. Kunnissa on tällä hetkellä kova tarve asiantuntija-avulle, Juhanoja sanoo.

Eri kasvit sitovat ravinteita eri tavoin

Tutkija Eeva-Maria Tuhkanen kirjaa ylös valumalukemat Luken Piikkiön toimipaikassa tehtävistä astiakokeista.
Tutkija Eeva-Maria Tuhkanen kirjaa ylös valumalukemat Luken Piikkiön toimipaikassa tehtävistä astiakokeista. Kuva: Sirkka Juhanoja / Luke

Tutkija Eeva-Maria Tuhkanen on yhdessä muiden tutkijoiden kanssa selvittänyt, mitkä luonnonkasvit käyttävät vettä ja sitovat ravinteita parhaiten.

– Kasvatimme seitsemää eri kasvilajia erilaisilla kasvualustoilla. Koe on vielä kesken, mutta jo nyt kasvien välillä on nähtävissä eroja.  Esimerkiksi viiltosara paljon vettä käyttävänä soveltuu uomaan, jossa täytyy saada ravinteet sidottua.

Tuhkanen toivoo, että ensi kesän jälkeen tutkijoilla on käytössään täsmätietoa hulevesialueiden suunnittelun tueksi.

Astiakokeissa tutkijat selvittivät myös erilaisten kasvualustojen vaikutusta hulevesien määrään ja laatuun. Ravinteita itseensä sitova biohiili näyttäisi soveltuvan hulevesialueiden imeytyspainanteisiin.

Ylläpitoon liittyviä kysymyksiä tutkittava lisää

Sitä mukaa kun uutta tietoa kertyy, syntyy uusia kysymyksiä, joiden parissa tutkijoiden mieli jo askartelee. Mielenkiintoisimmat kysymykset koskevat sitä, miten hulevesikohteita jatkossa tulisi hoitaa kiertotalouden periaatteet huomioon ottaen.

– Kuinka usein kasvimassa pitäisi poistaa? Entä millä tavoin kasvimassa ja ruoppausliete olisi parasta käsitellä, jotta ne voitaisiin toisella paikalla palauttaa takaisin maaperään kasvien uudelleen hyödynnettäväksi? Entä voisiko kasvualustaa säätämällä parantaa ympäristöhyötyjä? Nämä hulevesialueiden ylläpitoon liittyvät kysymykset ovat vielä pitkälti ratkaisematta, Sirkka Juhanoja sanoo.

Teksti: Maria Latokartano

Sivun yläreunan kuva: Eeva-Maria Tuhkanen, Luke

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös