Artikkelit Metsä, Talous

Sopiiko metsien monikäyttö biotalouden maailmaan? Voidaanko puuntuotantoa lisätä ja samalla säilyttää monimuotoisuutta?

”Nyt tarvitaan uusia monikäyttöä tukevia keinoja”, sanoo professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskusksesta (Luke).

Kun hakkuiden lisäämisen kannattajat ja luonnon puolestapuhujat juuttuvat kukin omiin poteroihinsa, ei tyydyttäviä ratkaisuja metsiin ja soille tunnu löytyvän.

Tätä pattitilannetta Tolvasen tutkimusryhmä purkaa muuttamalla luonnon ekosysteemipalvelut numeroiksi, jolloin niille voidaan määrittää taloudellinen arvo.

Ekosysteemipalvelut ovat hyötyjä, joita luonto tuottaa ihmiselle. (kuva: Tapio Sirkka / Vastavalo)

Ekosysteemipalvelut ovat hyötyjä, joita luonto tuottaa ihmiselle. Puiden, marjojen, sienten ja riistan lisäksi saamme monimuotoisuutta, hiilensidontaa, virkistystä ja hyvinvointia sekä veden puhdistuskykyä.

”Yhtä palvelua ei voi hyödyntää liikaa toisten kärsimättä”, Tolvanen painottaa.

Metsien monikäytössä yhdistyvät puuntuotanto, monimuotoisuus ja virkistyskäyttö.

”Usein näitä asioita tarkastellaan poliittisessa keskustelussa erillään toisistaan. Toisaalla lasketaan, paljonko lisähakkuut tuottavat taloudellisesti, toisaalla seurataan monimuotoisuuden menetyksiä. Asiat eivät kohtaa.

”Tutkimuksissamme eri ekosysteemipalveluissa tapahtuvia muutoksia tarkastellaan samanaikaisesti, jotta nähdään, miten ne vaikuttavat toisiinsa”, Tolvanen kertoo.

Puiden, marjojen, sienten ja riistan lisäksi saamme luonnosta monimuotoisuutta, hiilensidontaa, virkistystä ja hyvinvointia sekä veden puhdistuskykyä. (kuva: Pixabay)
Puiden, marjojen, sienten ja riistan lisäksi saamme luonnosta monimuotoisuutta, hiilensidontaa, virkistystä ja hyvinvointia sekä veden puhdistuskykyä. (kuva: Pixabay)

Tavoitteiden ristiriidat vilisevät myös päällekkäisissä strategioissa.

Tällä hetkellä päättäjiä ohjaavat kansallinen metsästrategia, jossa tavoitellaan 15 miljoonan kuutiometrin hakkuulisää vuosittain, biotalousstrategia 100 000 uuden työpaikan tavoitteella ja EU:n monimuotoisuusstrategia 2020, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä jo lähivuosina.

”Strategiatkaan eivät saisi olla sanahelinää. Tutkimuksemme tuo myös uutta tietoa siitä, ovatko nämä strategiat realistisia vai eivät, ja sopiiko monikäyttö tähän kuvioon”, Tolvanen huomauttaa.

Tutkijoiden työ tuottaa verkkopalveluja, joiden käyttö on ilmaista. Tutkimusryhmän rakentamaa Yoda-palvelua on jo hyödynnetty soiden käytön suunnittelussa.

Metsämittari julkaistaan noin vuoden kuluttua. Sen avulla voi hahmottaa metsien käytön vaikutuksia ekosysteemipalveluihin.

Tolvanen painottaa, että jos monimuotoisuuden köyhtyminen halutaan pysäyttää, nykyinen suojelu ei riitä, vaan talousmetsät tarvitsevat nykyistä enemmän monikäyttöä ja uudenlaisia monimuotoisuutta tukevia metsänhoitotapoja.

”Kymmenen prosenttia suojeltua metsää ei riitä monimuotoisuuden turvaamiseen, jos kaikkialla muualla hakataan. Tärkeä keino on tehdä vaihtelevammaksi metsien hoitomenetelmiä erityisesti monimuotoisuuden kannalta arvokkailla paikoilla. Se merkitsee vääjäämättä pienempiä tuottoja puunmyynnistä”, Tolvanen lataa.

”Luonnontuotteilla voisi korvata puuntuotannon menetyksiä, mutta tämä keskustelu on vasta alkuvaiheessa”, hän jatkaa.

 

Metsistä saa myös virkistystä ja hyvinvointia. (Pixabay)
Metsistä saa myös virkistystä ja hyvinvointia. (Pixabay)

Mittarit voisivat ohjata metsien käyttöä luonnonhoidon ja esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen suuntaan, mihin maanomistajilta löytyykin Tolvasen mukaan kiinnostusta.

”Käytäntö on eri asia, metsän uudistus on usein helpointa tehdä kuten ennenkin. Mutta on luotettava siihen, että metsissä halutaan toimia vastuullisesti. Mitä yksityiset metsänomistajat tekevät, siitä syntyy metsien tila.”

Metsämittari ja Yoda perustuvat valtavaan määrään luonnontieteellistä seurantatietoa ja laskentatehoa. Tärkein numeroiden lähde on valtakunnan metsien inventointi, VMI.

Käyttäjälle näkyy vain helppo verkkosovellus, jota tutkijat suosittelevat sekä päättäjille että maanomistajille. Mittarit selventävät sitä, millaista tuottoa eri metsät ja suot parhaiten antavat, ja miten tuotto vaikuttaa ympäristöön. Monikäyttöä voi tarkastella valtion, seudun tai tilan tasolla.

”Metsämittari kertoo esimerkiksi, miten hakkuun lisäys vaikuttaa monimuotoisuuteen tai hiilitaseeseen. Jos halutaan valita kompromissi, mikään ekosysteemipalvelu tai taloudellinen tuotto ei ole maksimissaan”, Tolvanen sanoo.

Kun kysymys on taloudesta, kysymys kiertyy lopulta siihen, kuka ekosysteemipalveluista sitten maksaa.

”Sitähän minäkin mietin. Jos metsä- ja maatalous heikentävät vesistöjä, ennaltaehkäisystä tai puhdistuksesta on maksettava. Kuka maksaa tai jättää maksamatta, kuka kärsii haitoista? Usein nämä eivät ole samoja toimijoita, ja siitä ongelmat syntyvät.”

 

Teksti: Marjatta Sihvonen

Sivun yläreunan kuva: Pixabay

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.11.2017

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös