Muuttuvassa toimintaympäristössä ei riitä, että teollisuus toimii vastuullisesti ja innovoi uusia tuotteita. Omasta toiminnasta pitää viestiä tavalla, jonka myös kuluttaja ymmärtää, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori (MMT) Katja Lähtinen.
Väestönkasvun, kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen kaltaisten megatrendien myötä metsäteollisuuden on tulevaisuudessa keskusteltava enemmän sekä yritys- että kuluttaja-asiakkaiden kanssa. Tämä edellyttää alan toimijoilta uudenlaista liiketoimintaotetta ja syvällistä asiakasymmärrystä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori (MMT) Katja Lähtinen.
– Meillä metsäteollisuuden rakenteet ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa, tilanteessa, jossa asiakas on ollut jatkojalostava yritys. Kuluttajan päätöksentekologiikka on täysin erilainen.
Ilmasto- ja kestävyysnäkökulmat ovat monelle kuluttajalle jo arkea. Sen vuoksi heitä kiinnostaa aiempaa enemmän, onko puun käyttö hyväksyttävää ja vastuullista tai mitä lisäarvoa puu materiaalina tarjoaa.
– Metsäteollisuuden on puhuttava kieltä, jota asiakas ymmärtää, tarjottava tietoa, jota hän tarvitsee ja välitettävä viesti niin, että se tavoittaa asiakkaan. Jos nämä reunaehdot toteutuvat, toimintaympäristön muutos voi olla suuri mahdollisuus.
Lähtisen mukaan suomalaisen metsäteollisuuden vahvuus on koko arvoketjun läpäisevä vastuullisuus. Tästä soisi viestittävän nykyistä rohkeammin.
– Meille vastuullisuus ei merkitse sitä, että tehdään lain edellyttämä minimi, vaan näitä asioita aidosti pidetään tärkeinä. Mutta onko suomalaista vaatimattomuutta, ettei sitä osata sanoa ääneen?
Toimialojen rajat hämärtyneet
Suomalaista metsäteollisuutta on kritisoitu siitä, että se tuottaa bulkkia sen sijaan, että innovoisi uusia korkean arvon tuotteita. Kritiikki on Lähtisen mukaan perusteltua vain osittain.
– Toimintaympäristössä, jossa asiakas on ollut jatkojalostava yritys, arvoketjun päättäminen tiettyyn vaiheeseen on ollut tehokasta.
Samalla kun metsäteollisuus on lähestynyt loppukäyttäjää, ovat sen ja muiden toimialojen väliset rajat hämärtyneet. Kuitua hyödyntävät biokomposiitit, sellupohjaiset tekstiilikuidut tai vaikkapa nanosellusta valmistetut hydrogeelit ponnistavat kaikki metsäteollisuudesta, vaikkei niitä metsäteollisuuden innovaatioiksi miellettäisikään.
– Lisäksi pitää muistaa, ettei kyse ole vain siitä, jalostaako metsäteollisuus tuotteitaan, vaan myös siitä, kiinnostaako muita toimialoja käyttää kotimaisia metsäteollisuuden jalosteita, Lähtinen huomauttaa.
Puurakentamisesta asumisen palveluun
Suomalaista metsäteollisuutta luonnehtivat raakapuumarkkinan suuruus sekä lukuisat raaka-aineositteet. Erityispiirteiden vuoksi vertailu muihin maihin ei aina ole mielekästä.
– Sanotaan, että Suomen pitäisi päästä arvonmuodostuksessa huonekalujen valmistukseen profiloituneen Tanskan tasolle. Metsäteollisuuden mittakaavassa Tanska ja Suomi painivat kuitenkin ihan eri sarjoissa ja esimerkiksi syyt sille, miksi kotimainen huonekaluteollisuus ei toimi Tanskan tavoin, ovat paljon puutuoteteollisuuden tahtotilaa syvemmällä.
Teollinen puurakentaminen on esimerkki metsäteollisuussektorista, joka viime vuosina on Lähtisen mukaan puukomponenttien valmistuksen ja koko toimialan ajattelussa tapahtuneen muutoksen myötä kehittynyt valtavin harppauksin.
– Tulevaisuudessa saatamme pelkän rakentamisen sijaan tarjota asumisen palvelua, joka pitää sisällään kaiken, ulkorakenteista sisustukseen asti. Mikä olisi hienompaa kuin puutalo, jonka huonekalut ja tekstiilitkin olisi tehty puusta.
Teksti: Maria Latokartano
Megatrendit ovat sahateollisuudelle mahdollisuus, jos ne osataan hyödyntää oikein
Sahateollisuutta painaa yhä vanha ja väärä mielikuva siitä, että alalla tuotettaisiin bulkkia, vaikka todellisuudessa suomalainen sahatavara on jalostettu ja resurssitehokas tuote, sanoo Sahateollisuus ry:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen.
– Laatulupauksen mukaisesti asiakas saa tarpeidensa mukaan tehdyn tuotteen. Hän saa juuri sitä, mitä tilaa.
Kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen kaltaiset megatrendit voivat Kostilaisen mukaan tuoda alalle kilpailuetua, jos ne osataan hyödyntää oikein.
– Tarvitsemme välttämättä sahateollisuuden tuotteita, mikäli haluamme luoda fossiilittoman tulevaisuuden. Mitä ilmastonmuutokseen tulee, näemme, että oma roolimme on olla ratkaisemassa ongelmaa.
Suomalaisella puurakentamisella voisi Kostilaisen mukaan olla nykyistä enemmän annettavaa vientimarkkinoilla. Tämä vaatisi kuitenkin merkittävää rakentamisen arvoketjun osaamisen lisäämistä ja kansainvälistä yhteistyötä.
– Vientiyrittäjyys olisi tärkeää jo mittakaavan vuoksi. Suomi on pieni maa, joka kykenee käyttämään suomalaisen sahateollisuuden tuotannosta vain pienen osan.
Uusien tuotteiden innovointi on tärkeää mutta lähes yhtä tärkeää on Kostilaisen mukaan kohentaa alan tuottavuutta nykyisiä prosesseja tehostamalla. Kostilainen kantaakin huolta sahateollisuuden kroonisesti heikosta kannattavuudesta, joka on johtanut investointivelan kasvuun.
– Monella sahalla laitekanta on vanhentunutta. Siellä, missä uusiin laitteisiin on investoitu, on myös saatu todella hyviä tuloksia.
Teksti: Maria Latokartano