Artikkelit Yleinen

Hikinen isäntä seisoo pihassa muhkean lakkaämpärinsä vierellä. Keruupaikasta utelevat naapurit saavat kalppia kotiinsa tyhjin toimin. Vaivalla löydettyä marjasuota ei niin vain paljasteta. Marjasatoennusteita kehittävät tutkijat ja tiedonkerääjät ovat eri mieltä. Kun tieto jaetaan avoimesti, se hyödyttää kaikkia.

”Marjojen poiminta ja luonnon käyttö on Suomessa ikiaikaista. Suomi on luonnontuotteiden käytössä Euroopan ykkösmaa”, sanoo erikoistutkija Rainer Peltola Lukesta.

Peltola on vastikään saanut vastuulleen marjasatoennusteen kehittämisen. Tänä kesänä ennusteita tehdään uudella tehtävänjaolla: maastossa kulkevat 4H-yhdistysten kartoittajat, Luken tutkijoille jää tiedon analysointi ja tietokannan kehittäminen.

”Suomen 4H-liitto koordinoi koko maan laajuisen tiedonkeruuverkoston. Me hoidamme koulutuksen ja toimitamme havaintojen tallentamiseen sopivan alustan”, Peltola kertoo.

Haravalla maastoon

Digitaalisen tietojärjestelmän nimi on Marjaharava.

”Havainnoitsija perustaa viisi yhden neliömetrin koeruutua, joista lasketaan kukat, raakileet ja kypsät marjat. Puhelin tallentaa paikan gps-koordinaatit, ja havainnoitsija kirjaa järjestelmään muut tiedot. Me Lukessa lataamme tietoja pitkin kesää ja annamme ennusteita”, Peltola kuvaa.

Tänä kesänä kaikki tiedonkeruu on 4H-yhdistysten nuorten vastuulla. Luke on kouluttanut tehtävään 80 nuorta eikä tutkimuslaitoksen omia maastokartoittajia enää juuri käytetä.

Evijärveläinen Noora Kontiainen teki koeruutuja nyt ensimmäistä kesää. Hän on tyytyväinen, että sai tehdä kesätyönään tiedettä.

”Minun tietojeni pohjalta tehdään ennustuksia. Se on motivoivaa. Suosittelisin tätä työtä ehdottomasti kaikille nuorille, jotka pitävät luonnossa liikkumisesta.”

Tiedonkerääjästä yrittäjäksi?

Aluejohtaja Kari Kuokkanen Suomen 4H-liitosta toivoo maastotyön osoittavan, että nuoret pystyvät tekemään systemaattista työtä ja tuottamaan tarkkaa tietoa.

”Tämä työ liittää nuoret osaksi paikallisyhteisöään ja yhteiskuntaa. Voi syntyä kontakteja esimerkiksi alueen mökkiläisiin ja sitä kautta uusia yrittämisen tapoja. Moni seurantaan osallistuva nuori kerää itse marjoja, mökkiläiset taas ovat kiinnostuneita ostamaan niitä tai muita luontoon liittyviä palveluita.”

”Metsä on niin paljon muutakin kuin puuta. Nuoret oppivat havainnoimaan luontoa miettiessään, milloin koeruudulle kannattaa mennä”, Kuokkanen lisää.

Samaa mieltä on toiminnanjohtaja Hanna Honkaniemi Evijärven 4H:sta.

”Työllistäminen ja yrittäjyys ovat tärkeitä asioita, mutta toiminta voi palvella nuorta muutenkin. Olen saanut palautetta, jossa kerrottiin, ettei ole koskaan päässyt sisään metsän maailmaan samoin kuin koeruutuja tehdessään”, Honkaniemi kertoo.

Marjakartat verkkoon miljoonille käyttäjille

Ensi vuonna marjaseuranta avataan internetiin avoimina karttoina, joita kuka tahansa pääsee selaamaan ja joille kaikki voivat myös merkitä omia havaintojaan.

”Yhteistyö 4H:n kanssa jatkuu, ja heidän kanssaan pidetään yllä pitkiä havaintosarjoja. Toivottavasti toiminnalle saadaan pysyvä rahoitus”, Peltola huomauttaa.

Karttasovelluksen nimeksi tulee Marjasanko. Tuttu ennuste tehdään ja julkaistaan kuitenkin jatkossakin.

”Toivon, että karttasovellus tuo enemmän käyttäjiä tiedon äärelle”, Peltola toteaa.

Tiedon käyttäjiä eli marjastajia Peltola arvioi Suomessa olevan jopa kolme miljoonaa. Peltola naurahtaa vanhoille tarinoille lakkapaikkojen salaisuuksista ja toteaa, että nyt ollaan jakamistalouden ytimessä.

”Jos jaat tiedon omasta marjapaikasta, saat vastineeksi tiedot kymmenestä. Perinne ja nykyaika lyövät tässä loistavasti kättä. Joukkoistettu tiedonkeruu marjoista on loistava esimerkki, miten kansanperinne voi elää nykyajassa”, Peltola sanoo.

Kansainvälistä kiinnostusta

Marjasatoennustetta vastaavaa palvelua ei ole tiedossa muualta Euroopasta. Kiinnostus on herännyt jo ainakin Norjassa.

”Norjalaiset seuraavat sovellustemme toimivuutta ja suunnittelevat oman rakentamista. Mahdollisesti jatkossa rakennetaan myös yhteispohjoismainen järjestelmä.”

Tieto marjojen pohjoisesta laadusta kiinnostaa maailmalla. Suomalaisuus ei avaa markkinoita, mutta laajempi arktinen konsepti kiinnostaa erityisesti Aasiassa. Siksi Peltolan mukaan kannattaisi tehdä pohjoismaista marjatiedon yhteistyötä.

Teksti: Marjatta Sihvonen

Sivun yläreunan kuva: Vastavalo / Anne Talvensaari

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös